Miten sydämen vajaatoiminta diagnosoidaan?

Sydämen vajaatoimintaa ei todeta yhdellä kokeella. Diagnoosi perustuu kolmeen asiaan: oireisiin (hengenahdistus, väsymys, turvotus), lääkärin tutkimuslöydöksiin ja objektiiviseen näyttöön sydämen toimintahäiriöstä. Tärkeimmät tutkimukset ovat verikoe NT-proBNP, sydänfilmi ja sydämen ultraäänitutkimus. Joskus diagnoosi on vaativa, ja silloin tarvitaan kokeneen lääkärin tai kardiologin arviota.

Kirjoittaja: Jukka Lehtonen, dosentti, kardiologian erikoislääkäri · Lääketieteellisesti tarkistanut: Tuomas Kerola, dosentti, kardiologian erikoislääkäri, 28.10.2026

Mitä sydämen vajaatoiminta on?

Sydämen vajaatoiminta tarkoittaa, että sydän ei pumppaa verta elimistön tarpeisiin riittävästi – tai pystyy siihen vain kohonneen täyttöpaineen avulla. Vajaatoiminta ei ole yksi sairaus vaan oireyhtymä, jonka taustalla on aina jokin sydämen rakenteen tai toiminnan häiriö. Sydämen vajaatoiminta voi johtua monesta eri syystä:

• Sepelvaltimotauti. Sairastettu sydäninfarkti jättää sydänlihakseen arven, joka ei supistu. Sepelvaltimotauti on länsimaissa vajaatoiminnan tavallisin syy.
• Läppävika. Ahtautunut tai vuotava läppä, tavallisimmin aorttaläpän ahtauma tai hiippaläpän vuoto, kuormittaa sydäntä vuosia, kunnes lihas väsyy.
• Sydänlihassairaus. Pitkään kohonnut verenpaine, sydänlihastulehdus, perinnölliset sydänlihassairaudet, ATTR-amyloidoosi ja sydänsarkoidoosi vaurioittavat lihasta suoraan.
• Rytmihäiriö. Pitkään nopeana jatkunut eteisvärinä tai muu takykardia voi yksinään heikentää sydämen pumppaustehoa.

Diagnoosin tekeminen tarkoittaa siis kahta asiaa: todetaan, että vajaatoiminta on olemassa, ja selvitetään, mikä sen aiheuttaa. Syy ratkaisee hoidon. Usein vajaatoiminnan taustalla voi olla samanaikaisesti useampi syy. Esimerkiksi potilas, jolla on verenpaineen väsyttämä sydän, menee vajaatoimintaan eteisvärinän aiheuttaman sykkeen nousun myötä. Tämä on tavallista erityisesti iäkkäämmillä vajaatoimintapotilailla.

Minkä tyyppisiä vajaatoimintoja on?

Lääkäri luokittelee vajaatoiminnan sen mukaan, kuinka suuren osan verestä vasen kammio pumppaa ulos yhdellä lyönnillä. Tätä osuutta kutsutaan ejektiofraktioksi (EF), ja se mitataan ultraäänitutkimuksessa. Terveellä EF on noin 55–70 prosenttia.

• Heikentyneen pumppaustehon vajaatoiminta (EF enintään 40 %). Sydänlihas supistuu heikosti. Tämä on klassinen vajaatoiminnan muoto, jossa lääkehoidon näyttö on vahvin.
• Lievästi heikentyneen pumppaustehon vajaatoiminta (EF 41–49 %). Välimuoto, jota hoidetaan pitkälti kuten edellistä.
• Säilyneen pumppaustehon vajaatoiminta (EF vähintään 50 %). Sydän supistuu normaalisti mutta on jäykkä eikä täyty kunnolla. Tämä muoto yleistyy iän, kohonneen verenpaineen, ylipainon ja diabeteksen myötä, ja se on diagnostisesti vaikein, koska pumppausteho näyttää ultraäänessä normaalilta.

Lisäksi puhutaan oikean ja vasemman puolen vajaatoiminnasta sen mukaan, kumpi kammio kärsii, sekä akuutista ja kroonisesta vajaatoiminnasta. Akuutti vajaatoiminta kehittyy tunneissa tai päivissä ja vaatii yleensä sairaalahoitoa; krooninen on pitkäaikainen tila, jota hoidetaan avohoidossa.

Mitkä oireet viittaavat vajaatoimintaan?

Vajaatoiminnan oireet johtuvat kahdesta asiasta: elimistöön kertyy nestettä, ja kudokset saavat liian vähän verta. Siitä, miksi neste kertyy, kerrotaan tarkemmin artikkelissa Miksi elimistö kerää nestettä sydämen vajaatoiminnassa?

Hengenahdistus on tärkein oire. Alkuvaiheessa se tuntuu vain rasituksessa: portaat, jotka ennen nousit ongelmitta, hengästyttävät. Myöhemmin hengitys käy raskaaksi makuulla. Tätä kutsutaan ortopneaksi: tarvitset yhä useamman tyynyn tai nukut puoli-istuvassa asennossa, koska makuulla neste siirtyy jaloista keuhkoihin. Osa herää yöllä hengästyneenä ja joutuu nousemaan istumaan. Ortopnea ja yöllinen hengenahdistus ovat varsin tarkkoja vajaatoiminnan oireita, kun taas pelkkä rasitushengenahdistus voi johtua monesta muustakin syystä.

Turvotus säärissä ja nilkoissa pahenee iltaa kohti ja painuu kuopalle sormella painettaessa. On kuitenkin tärkeää tietää, että kaikilla vajaatoimintapotilailla ei ole turvotusta. Monella vajaatoimintapotilaalla, erityisesti naisilla ja säilyneen pumppaustehon vajaatoiminnassa, jalat eivät turpoa lainkaan, ja neste kertyy sen sijaan keuhkoihin tai vatsaonteloon. Toisaalta valtaosa jalkojen turvotuksesta johtuu muusta kuin sydämestä. Tästä kerrotaan artikkelissa Jalat ovat turvoksissa – onko kyseessä sydämen vajaatoiminta?

Muita oireita ovat väsymys ja suorituskyvyn lasku, painonnousu muutamassa päivässä, vatsan täyteläisyys ja ruokahaluttomuus, yöllinen virtsaamistarve sekä toistuva kuiva yskä. Mikään näistä ei yksinään todista vajaatoimintaa, mutta yhdessä ne ohjaavat lääkäriä tutkimaan sydäntä.

Mitä lääkäri löytää tutkiessaan?

Lääkärin kliininen tutkimus on edelleen diagnoosin keskeinen osa, vaikka se ei yksinään riitä.

Kuuntelu (auskultaatio). Keuhkoista voi kuulua rahinaa, joka kertoo keuhkoihin kertyneestä nesteestä. Sydämestä lääkäri kuuntelee kaksi asiaa: läppävian aiheuttamaa sivuääntä, joka voi paljastaa vajaatoiminnan syyn, ja niin sanottua kolmatta sydänääntä. Se on matala, vaimea lisä-ääni, joka syntyy, kun veri virtaa jäykkään tai laajentuneeseen kammioon. Aikuisella kolmas sydänääni on melko tarkka vajaatoiminnan merkki, mutta se on hiljainen ja vaatii kokeneen kuuntelijan.

Kaulalaskimot. Kun oikea puoli sydämestä ei jaksa, veri pakkautuu kaulalaskimoihin, ja ne näkyvät pullottavina myös puoli-istuvassa asennossa. Tämä on yksi luotettavimmista nesteen kertymisen merkeistä.

Turvotus, maksa, paino, syke ja verenpaine. Lääkäri painaa säärtä ja katsoo, jääkö kuoppa, tunnustelee suurentuneen maksan ja mittaa sykkeen ja verenpaineen. Nopea syke ja matala verenpaine ovat huolestuttavampi yhdistelmä kuin hidas syke ja korkea verenpaine.

Kliinisen tutkimuksen rajoitteena on, että löydökset ovat usein normaalit lievässä, hoidetussa tai säilyneen pumppaustehon vajaatoiminnassa. Potilaan tutkiminen on tärkeää, vaikka siinä ei aina löydykään merkkejä potilaalla olevasta sydämen vajaatoiminnasta.

Mitä tutkimuksia tarvitaan?

Kun oireet ja löydökset herättävät epäilyn, diagnoosi varmistetaan kolmella perustutkimuksella. Ne ovat saatavilla perusterveydenhuollossa tai etävastaanoton kautta tilattuna.

Sydänfilmi (EKG). EKG näyttää rytmin, aiemman infarktin arven, sydämen paksuuntumisen ja johtumishäiriöt. Täysin normaali EKG tekee vajaatoiminnan epätodennäköiseksi – se sulkee diagnoosin pois tehokkaammin kuin vahvistaa sitä. Poikkeava EKG ei kerro, mikä on vialla, mutta kertoo, että sydän on tutkittava tarkemmin.

Natriureettinen peptidi (NT-proBNP). Tämä verikoe mittaa hormonia, jota sydänlihas erittää, kun sitä venytetään. Kroonista vajaatoimintaa epäiltäessä NT-proBNP-arvo alle 125 ng/l tekee vajaatoiminnan epätodennäköiseksi; äkillisessä hengenahdistuksessa raja on 300 ng/l. Koe on erinomainen sulkemaan vajaatoimintaa pois, mutta koholla oleva arvo ei vielä tarkoita vajaatoimintaa. NT-proBNP nousee myös iän, munuaisten vajaatoiminnan, eteisvärinän ja keuhkosairauksien vuoksi – ja ylipainoisilla se voi olla harhaanjohtavasti matala, vaikka vajaatoiminta on olemassa.

Sydämen ultraäänitutkimus (kaikukuvaus). Tämä on diagnoosin kulmakivi. Ultraäänellä mitataan ejektiofraktio, kammioiden koko ja seinämien paksuus, arvioidaan läppien toiminta, sydämen täyttöpaineet ja oikean puolen kuormitus. Ultraääni kertoo sekä sen, onko vajaatoiminta olemassa, että usein myös miksi. Tutkimus on kivuton, kestää 20–40 minuuttia eikä vaadi valmistautumista.

Lisäksi otetaan perusverikokeet: verenkuva, munuaisarvot, elektrolyytit, maksa-arvot, kilpirauhasarvot, rauta-arvot ja verensokeri. Niiden tarkoitus on paljastaa vajaatoimintaa pahentavia tai jäljitteleviä tiloja, kuten anemiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai raudanpuutetta. Keuhkojen röntgenkuva näyttää suurentuneen sydämen ja keuhkoihin kertyneen nesteen ja sulkee pois keuhkosairauksia.

Kun vajaatoiminta on todettu, syyn selvittäminen voi vaatia jatkotutkimuksia: sepelvaltimoiden varjoainekuvausta tai tietokonetomografiaa, sydämen magneettikuvausta, joka näyttää arven, tulehduksen ja kertymäsairaudet, EKG:n pitkäaikaisrekisteröintiä rytmihäiriöiden löytämiseksi, ja harvoin sydänlihasbiopsiaa. Nämä tutkimukset tehdään kardiologin arvion perusteella.

Miten diagnoosi lopulta määritellään?

Diagnoosi edellyttää, että potilaalla todetaan seuraavat kolme seikkaa: vajaatoimintaan sopivat oireet, tyypilliset tai vähintään sopivat löydökset ja objektiivinen näyttö sydämen toimintahäiriöstä – käytännössä ultraäänilöydös, jota NT-proBNP tukee. Pelkkä kohonnut NT-proBNP ei riitä. Pelkkä alentunut ejektiofraktio ilman oireita ei ole sydämen vajaatoimintaa vaan oireeton sydänlihaksen toimintahäiriö, joka toki sekin vaatii hoitoa ja seurantaa.

Käytännössä lääkäri etenee portaittain: ensin oireet ja kliininen tutkimus, sitten EKG ja NT-proBNP, ja jos jompikumpi on poikkeava, ultraäänitutkimus. Jos sekä EKG että NT-proBNP ovat normaalit, vajaatoiminta on hyvin epätodennäköinen, ja hengenahdistukselle etsitään muuta syytä.

Miksi diagnoosi on joskus vaikea?

Vaikka perustutkimukset ovat yksinkertaisia, vajaatoiminta jää yhä usein toteamatta tai todetaan väärin. Siihen on muutama tyypillinen syy.

Säilyneen pumppaustehon vajaatoiminta. Ultraääni näyttää normaalin ejektiofraktion, ja lääkäri saattaa todeta, että ”sydän pumppaa hyvin”. Jäykän sydämen vajaatoiminnan toteaminen vaatii täyttöpaineiden ja eteisen koon tarkkaa arviointia, ja joskus rasituksessa tehtyä ultraäänitutkimusta, koska levossa kaikki voi näyttää normaalilta.

Samanaikaiset sairaudet. Keuhkoahtaumatauti, ylipaino, anemia, munuaisten vajaatoiminta ja huono kunto aiheuttavat samoja oireita. Usein potilaalla on useita näistä yhtä aikaa, ja kysymys ei ole siitä, mikä niistä aiheuttaa hengenahdistuksen, vaan kuinka suuri osuus kullakin on.

Iäkkäät. Oireet voivat olla epämääräisiä: väsymys, sekavuus, ruokahaluttomuus tai toimintakyvyn lasku ilman selvää hengenahdistusta. Verikoearvoja tulkitaan iän ja munuaisten toiminnan mukaan.

Nuoret ja epätavalliset syyt. Nuoren ihmisen vajaatoiminnan taustalla voi olla sydänlihastulehdus, perinnöllinen sydänlihassairaus tai sydänsarkoidoosi, jotka vaativat magneettikuvausta ja erikoissairaanhoidon arviota.

Näissä tilanteissa tarvitaan kokenutta lääkäriä tai kardiologia, joka osaa yhdistää oireet, löydökset ja tutkimustulokset kokonaisuudeksi – ja joka tietää, milloin normaali tulos ei riitä sulkemaan diagnoosia pois. Oikea diagnoosi on edellytys oikealle hoidolle: vajaatoiminnan lääkehoito parantaa ennustetta merkittävästi, mutta vain, jos se aloitetaan.

Milloin hakeutua hoitoon?

Soita 112, jos hengenahdistus alkaa äkillisesti ja on vaikea, et pysty puhumaan kokonaisia lauseita, sinulla on rintakipua tai tajuntasi hämärtyy.

Ota yhteys lääkäriin lähipäivinä, jos

• hengästyt rasituksessa selvästi aiempaa herkemmin
• joudut nukkumaan kohoasennossa tai heräät yöllä hengenahdistukseen
• jalkasi turpoavat iltaa kohti tai painosi on noussut useita kiloja parissa viikossa
• olet aiemmin sairastanut sydäninfarktin, sinulla on läppävika tai pitkään hoitamaton verenpaine ja suorituskykysi on laskenut.

Varaa aika lähiviikkoina, jos väsymys ja suorituskyvyn lasku ovat jatkuneet kuukausia ilman selvää syytä. Sydän24:n kardiologi voi arvioida tilanteesi etävastaanotolla ilman lähetettä ja ohjata tarvittaviin tutkimuksiin.

Usein kysyttyä

Voiko sydämen vajaatoiminnan todeta pelkällä verikokeella?
Ei. NT-proBNP on hyvä sulkemaan vajaatoiminnan pois: normaali arvo tekee sen epätodennäköiseksi. Kohonnut arvo sen sijaan vaatii aina ultraäänitutkimuksen, koska se nousee monesta muustakin syystä.

Jos EKG on normaali, voiko minulla silti olla vajaatoiminta?
Se on epätodennäköistä mutta mahdollista, erityisesti säilyneen pumppaustehon vajaatoiminnassa. Jos oireet ovat selvät, lääkäri tilaa NT-proBNP:n ja tarvittaessa ultraäänen normaalista EKG:stä huolimatta.

Tarkoittaako normaali ejektiofraktio, että sydän on terve?
Ei välttämättä. Noin puolella vajaatoimintapotilaista pumppausteho on säilynyt, mutta sydän on jäykkä eikä täyty kunnolla. Tämän toteaminen vaatii ultraäänen muiden mittausten tarkkaa arviointia.

Pitääkö minun paastota tai valmistautua tutkimuksiin?
Ei. EKG, NT-proBNP ja ultraäänitutkimus eivät vaadi valmistautumista. Verensokerin ja rasva-arvojen vuoksi lääkäri voi joskus pyytää paastoa muiden verikokeiden vuoksi.

Voidaanko vajaatoiminta tutkia etävastaanotolla?
Alkuarvio voidaan. Kardiologi käy oireet ja aiemmat tutkimukset läpi, tilaa verikokeet ja EKG:n sekä ohjaa ultraäänitutkimukseen. Ultraääni ja lääkärin kuuntelututkimus vaativat käynnin vastaanotolla tai kuvantamisyksikössä.

Tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa henkilökohtaista lääkärin arviota.

Kirjoittaja: Jukka Lehtonen, dosentti, kardiologian erikoislääkäri
Lääketieteellisesti tarkistanut: Tuomas Kerola, dosentti, kardiologian erikoislääkäri — Tarkistettu: 28.10.2026

Aiheeseen liittyvää

• Miksi elimistö kerää nestettä sydämen vajaatoiminnassa?
• Jalat ovat turvoksissa – onko kyseessä sydämen vajaatoiminta?
• GLP-1-lääkkeet ja sydämen vajaatoiminta: mitä tiedetään ja mitä ei
• Väsymys – milloin se on oire sydänsairaudesta?
• Minulla on sivuääni – mitä se tarkoittaa?
• Holter-pitkäaikaisrekisteröinti

Mihin tiedot perustuvat

• McDonagh TA, Metra M, Adamo M ym. 2021 ESC Guidelines for the diagnosis and treatment of acute and chronic heart failure. Eur Heart J 2021;42:3599–3726.
• McDonagh TA, Metra M, Adamo M ym. 2023 Focused Update of the 2021 ESC Guidelines for the diagnosis and treatment of acute and chronic heart failure. Eur Heart J 2023;44:3627–3639.
• Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito -suositus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
• Pieske B, Tschöpe C, de Boer RA ym. How to diagnose heart failure with preserved ejection fraction: the HFA-PEFF diagnostic algorithm. Eur Heart J 2019;40:3297–3317.
• Mueller C, McDonald K, de Boer RA ym. Heart Failure Association of the ESC practical guidance on the use of natriuretic peptide concentrations. Eur J Heart Fail 2019;21:715–731.