Suojaako D-vitamiini sydäntä?

Ei suojaa, jos D-vitamiinin saantisi on jo riittävä. Väestötutkimuksissa matala D-vitamiinipitoisuus on liittynyt sydäninfarkteihin ja aivohalvauksiin, mutta kun asiaa on testattu kymmenillä tuhansilla ihmisillä satunnaistetuissa tutkimuksissa, D-vitamiinilisä ei ole vähentänyt sydän- ja verisuonitapahtumia. D-vitamiinia tarvitaan luuston vuoksi, ja siihen suosituksen mukainen annos riittää.

Kirjoittaja: Jukka Lehtonen, dosentti, kardiologian erikoislääkäri

Mitä D-vitamiini on ja mistä sitä saa?

D-vitamiini on oikeastaan hormonin esiaste. Iho valmistaa sitä auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta, ja loput saadaan ravinnosta. Maksa muuttaa sen varastomuodoksi, kalsidioliksi eli 25-hydroksi-D-vitamiiniksi, jota verikokeella mitataan (S-D-25). Munuaiset ja monet muut kudokset tekevät siitä aktiivista hormonia, joka säätelee kalsiumin imeytymistä ja luuston aineenvaihduntaa.

Suomessa aurinko paistaa lokakuusta maaliskuuhun niin matalalta, ettei iho tuota D-vitamiinia käytännössä lainkaan. Talvella olemme ravinnon varassa. Tärkeimmät lähteet ovat kala, D-vitaminoidut maitovalmisteet ja margariinit sekä D-vitamiinivalmisteet. Pieniä määriä on myös kananmunassa ja metsäsienissä.

Yksiköt sekoittuvat helposti. Annos ilmoitetaan mikrogrammoina (µg) tai kansainvälisinä yksikköinä (IU): 10 µg on 400 IU. Veren pitoisuus ilmoitetaan Suomessa yksikössä nmol/l, yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa yksikössä ng/ml: 20 ng/ml on 50 nmol/l.

Kuinka yleistä D-vitamiinin puute on Suomessa?

Selvästi harvinaisempaa kuin ennen. Terveys 2000 -tutkimuksessa yli puolella suomalaisista aikuisista pitoisuus oli alle 50 nmol/l, jota pidetään luuston kannalta riittävän tason rajana. Kun maitovalmisteita ja ravintorasvoja alettiin täydentää D-vitamiinilla ja valmisteiden käyttö yleistyi, tilanne muuttui: vuonna 2011 yli 90 prosentilla pitoisuus oli riittävä.

Puutetta esiintyy edelleen tietyissä ryhmissä. Riski on suurin, jos

• et käytä kalaa etkä D-vitaminoituja tuotteita (esimerkiksi vegaaniruokavalio ilman täydennettyjä tuotteita)
• liikut vähän ulkona tai olet laitoshoidossa
• ihosi on tumma tai pukeutumisesi peittävä
• sinulla on merkittävä ylipaino, imeytymishäiriö tai munuaisten vajaatoiminta.

Mitä oireita D-vitamiinin puute aiheuttaa?

Lievä puute ei tunnu miltään. Vaikea ja pitkään jatkunut puute pehmentää luustoa: lapsilla se aiheuttaa riisitautia, aikuisilla osteomalasiaa, jonka oireita ovat luukivut, lihasheikkous ja kävelyn vaikeutuminen. Ikääntyneillä puute lisää murtumariskiä.

Väsymystä, mielialan laskua ja infektioherkkyyttä selitetään usein D-vitamiinilla. Näyttö näistä on heikko, eivätkä ne ole luotettavia puutteen merkkejä. Sydänoireita D-vitamiinin puute ei aiheuta.

Miksi D-vitamiinin ajateltiin suojaavan sydäntä?

Ajatus syntyi 1980-luvulla havainnosta, että sydänkuolleisuus on suurempi talvella ja kaukana päiväntasaajasta eli siellä, missä aurinkoa on vähän. Sitten seurasivat suuret väestötutkimukset. Yhdysvaltalaisessa Framingham-tutkimuksessa vuonna 2008 ne, joiden D-vitamiinipitoisuus oli alle 37 nmol/l, sairastuivat sydän- ja verisuonitauteihin runsaat puolitoista kertaa niin usein kuin muut. Samana vuonna terveydenhuollon ammattilaisten seurantatutkimuksessa matala pitoisuus liittyi kaksinkertaiseen sydäninfarktin riskiin. Kymmenet myöhemmät tutkimukset toistivat havainnon.

Biologia tuki ajatusta. D-vitamiinin reseptoreita on sydänlihassoluissa ja verisuonten seinämässä. Koe-eläimillä D-vitamiini jarruttaa verenpainetta nostavaa reniini-angiotensiinijärjestelmää ja hillitsee tulehdusta, ja hiirille, joilta reseptori on poistettu, kehittyy korkea verenpaine ja sydänlihaksen paksuuntuminen. Puute nostaa myös lisäkilpirauhashormonia, joka kuormittaa sydäntä ja verisuonia.

Yhteys oli siis johdonmukainen ja mekanismi uskottava. D-vitamiinin mittaaminen ja suurten annosten käyttö yleistyivät nopeasti.

Miksi väestötutkimus ei riitä todisteeksi?

Koska yhteys ei ole sama asia kuin syy-seuraussuhde. Veren D-vitamiinipitoisuus kertoo ennen kaikkea siitä, miten ihminen elää. Korkea pitoisuus on ihmisellä, joka liikkuu ulkona, syö kalaa ja on normaalipainoinen. Ylipainoisella pitoisuus on matalampi, koska rasvaliukoinen vitamiini laimenee rasvakudokseen. Sairas ihminen taas pysyy sisällä, jolloin sairaus laskee D-vitamiinia eikä päinvastoin.

Tilastollisilla menetelmillä näitä sekoittavia tekijöitä voi yrittää vakioida, mutta ei koskaan täysin. Ainoa tapa selvittää asia on arpoa ihmiset saamaan joko D-vitamiinia tai lumetta ja seurata, kummassa ryhmässä sairastutaan enemmän.

Mitä satunnaistetut tutkimukset osoittivat?

Niitä on nyt tehty useita, ja tulos on yhdenmukainen.

VITAL (Yhdysvallat, 2019). Lähes 26 000 tervettä yli 50-vuotiasta sai runsaat viisi vuotta joko 50 µg (2 000 IU) D-vitamiinia päivässä tai lumetta. Sydäninfarktin, aivohalvauksen tai sydän- ja verisuonikuoleman sai 396 henkilöä D-vitamiiniryhmässä ja 409 lumeryhmässä. Eroa ei ollut. Tulos oli sama myös niillä, joiden lähtöpitoisuus oli alle 50 nmol/l. Hoito kyllä tehosi verikokeessa: D-vitamiiniryhmän pitoisuus nousi vuodessa noin 75:stä noin 105:een nmol/l. Korkeampi pitoisuus ei siis muuttunut vähäisemmiksi sairastumisiksi. Haittoja, kuten korkeaa kalsiumpitoisuutta tai munuaiskiviä, ei tällä annoksella tullut lumetta enempää.

ViDA (Uusi-Seelanti, 2017). Runsaat 5 000 aikuista sai kerran kuukaudessa suuren annoksen (2 500 µg) tai lumetta. Runsaan kolmen vuoden aikana sydän- ja verisuonitapahtuman sai 11,8 prosenttia D-vitamiiniryhmästä ja 11,5 prosenttia lumeryhmästä.

FIND (Suomi, 2022). Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa noin 2 500 ikääntyvää suomalaista sai viisi vuotta 40 µg tai 80 µg päivässä tai lumetta. Sydän- ja verisuonitaudit eivät vähentyneet. Osallistujien lähtöpitoisuus oli keskimäärin hyvä, noin 75 nmol/l, mikä kuvaa nyky-Suomea.

D-Health (Australia, 2023). Yli 21 000 60–84-vuotiasta sai viisi vuotta 1 500 µg kuukaudessa tai lumetta. Vakavan sydän- ja verisuonitapahtuman sai 6,0 prosenttia D-vitamiiniryhmästä ja 6,6 prosenttia lumeryhmästä. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä, vaikka sydäninfarkteja oli D-vitamiiniryhmässä hieman vähemmän. Jos hyöty on todellinen, se on pieni: 172 ihmistä pitäisi hoitaa viisi vuotta yhden tapahtuman estämiseksi (ks. suhteellinen ja absoluuttinen riski).

Vuonna 2019 julkaistu 21 tutkimuksen ja yli 83 000 osallistujan yhteisanalyysi päätyi samaan: D-vitamiinilisä ei vähentänyt sydäninfarkteja, aivohalvauksia eikä sydänkuolemia.

Entä jos annos säädetään verikokeen mukaan?

Kriitikot huomauttivat, että useimmissa tutkimuksissa kaikki saivat saman annoksen eikä pitoisuutta seurattu. Syyskuussa 2026 julkaistu yhdysvaltalainen TARGET-D-tutkimus testasi juuri tätä. Siinä 630 sydäninfarktin sairastanutta arvottiin joko tavanomaiseen hoitoon tai ryhmään, jossa D-vitamiiniannosta säädettiin verikokeiden perusteella niin, että pitoisuus pysyi välillä 100–200 nmol/l. Yli puolet aloitti annoksella 125 µg päivässä.

Runsaan neljän vuoden aikana vakavan sydän- ja verisuonitapahtuman sai 15,7 prosenttia D-vitamiiniryhmästä ja 18,4 prosenttia vertailuryhmästä. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä, eikä kuolleisuudessa ollut eroa. Uusia sydäninfarkteja oli D-vitamiiniryhmässä vähemmän (3,8 vs. 7,9 prosenttia). Tämä oli kuitenkin toissijainen havainto pienessä tutkimuksessa ilman lumevalmistetta, ja tapahtumia oli vain muutama kymmenen. Se on aihe jatkotutkimukselle, ei peruste hoidolle. Tutkimuksen annokset ylittivät lisäksi eurooppalaisen turvallisen saannin ylärajan (100 µg päivässä), joten niitä ei pidä kokeilla omin päin.

Vaikuttaako D-vitamiini eteisvärinään?

Näyttö on ristiriitaista. VITAL-tutkimuksen rytmihäiriöosassa D-vitamiini ei vähentänyt eikä merkitsevästi lisännyt eteisvärinää. Suomalaisen FIND-tutkimuksen jälkianalyysissä eteisvärinää ilmaantui D-vitamiinia saaneille vähemmän, mutta jälkikäteen tehty analyysi vaatii vahvistuksen. D-vitamiinia ei toistaiseksi voi suositella eteisvärinän ehkäisyyn.

Kannattaako D-vitamiinia silti käyttää?

Kyllä, luuston vuoksi ja suosituksen mukaisella annoksella. Suomalainen saantisuositus on 10 µg päivässä ja 75 vuotta täyttäneille 20 µg päivässä. Jos syöt säännöllisesti kalaa ja käytät D-vitaminoituja maitovalmisteita tai margariinia, saat tämän usein ruoasta. Muussa tapauksessa D-vitamiinivalmiste on perusteltu etenkin talvella.

Suuremmista annoksista ei ole sydämelle hyötyä. Hyvin suuret annokset voivat nostaa veren kalsiumpitoisuutta ja altistaa munuaiskiville. Turvallisen saannin yläraja aikuisella on 100 µg päivässä.

Milloin kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Ota yhteyttä, jos

• kuulut puutteen riskiryhmään ja sinulla on luukipuja tai lihasheikkoutta
• käytät pitkään yli 100 µg D-vitamiinia päivässä
• sinulla on munuaissairaus, sarkoidoosi tai taipumus munuaiskiviin ja harkitset D-vitamiinivalmistetta
• sinulle on tullut suuren D-vitamiiniannoksen aikana pahoinvointia, janoa, ummetusta tai sekavuutta. Ne voivat viitata liian korkeaan kalsiumpitoisuuteen.

Sydänsairauksien ehkäisyssä ratkaisevat edelleen kolesteroli, verenpaine, tupakoimattomuus ja liikunta. D-vitamiinipurkki ei korvaa niistä yhtäkään.

Usein kysyttyä

Pitäisikö D-vitamiinipitoisuus mittauttaa sydämen vuoksi?
Ei. Mittaus on aiheellinen, jos epäillään puutetta tai luustosairautta. Sydänriskin arvioon se ei tuo lisätietoa.

Mikä on hyvä D-vitamiinipitoisuus?
Luuston kannalta riittävänä pidetään yli 50 nmol/l:n pitoisuutta. Tätä korkeammasta tasosta ei ole osoitettu hyötyä sydämelle.

Olen sairastanut sydäninfarktin. Kannattaako aloittaa suuri D-vitamiiniannos?
Ei nykytiedon perusteella. TARGET-D-tutkimuksessa suuri, verikokeilla säädetty annos ei vähentänyt sydän- ja verisuonitapahtumia kokonaisuutena. Infarktin jälkeen tärkeintä on tehokas kolesteroli- ja verenpainehoito.

Laskeeko D-vitamiini verenpainetta?
Ei merkittävästi. Satunnaistetuissa tutkimuksissa vaikutus verenpaineeseen on ollut olematon tai hyvin pieni.

Onko kerran viikossa tai kuukaudessa otettava suuri annos yhtä hyvä kuin päivittäinen?
Luuston kannalta päivittäinen tai viikoittainen annostelu on suositeltavin. Sydäntapahtumiin ei ole vaikuttanut kumpikaan tapa.

Kirjoittaja: Jukka Lehtonen, dosentti, kardiologian erikoislääkäri
Lääketieteellisesti tarkistanut: Tuomas Kerola, dosentti, kardiologian erikoislääkäri — Tarkistettu: 8.10.2026

Tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa henkilökohtaista lääkärin arviota.

Aiheeseen liittyvää

• Kannattaako omega-3-rasvahappoja syödä sydämen vuoksi?
• Voiko ruoalla ehkäistä sepelvaltimotautia?
• Tulisiko minun ottaa aspiriinia?
• Kolesterolihoito – mikä on hoidon kohde?
• Suhteellinen vai absoluuttinen riski?

Mihin tiedot perustuvat

Artikkelin luvut ovat peräisin satunnaistetuista tutkimuksista VITAL (Manson ym., N Engl J Med 2019), ViDA (Scragg ym., JAMA Cardiol 2017), FIND (Virtanen ym., Am J Clin Nutr 2022), D-Health (Thompson ym., BMJ 2023) ja TARGET-D (May ym., Eur Heart J 2026), VITAL-tutkimuksen eteisvärinäosasta (Albert ym., JAMA 2021), yhteisanalyysistä (Barbarawi ym., JAMA Cardiol 2019), väestötutkimuksista (Wang ym., Circulation 2008; Giovannucci ym., Arch Intern Med 2008), Terveys 2000- ja Terveys 2011 -tutkimuksista (Jääskeläinen 2018) sekä suomalaisista ravitsemussuosituksista (Ruokavirasto).