Jos sinulla ei ole todettua sydän- tai verisuonisairautta, päivittäistä pientä aspiriiniannosta ei enää suositella sydäninfarktin tai aivohalvauksen ehkäisyyn: hyöty on hyvin pieni ja vuotoriski kasvaa. Jos sinulla on jo sepelvaltimotauti tai aiempi infarkti, aspiriini on tärkeä lääke – älä lopeta sitä omin päin.
Mistä tässä on kyse
Aspiriinin eli asetyylisalisyylihapon hyödyllisyys riippuu hoidetusta potilasryhmästä. Hoidettaessa jo valtimotautia sairastavia potilaita hyödyt ovat kiistattomat.
Primaaripreventio eli sairastumisen ehkäisy: sydän on toistaiseksi terve. Sinulla ei ole todettu sepelvaltimotautia, et ole sairastanut sydäninfarktia tai aivoinfarktia eikä sinulle ole tehty pallolaajennusta tai ohitusleikkausta. Sinulla voi silti olla riskitekijöitä – kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, tupakointi tai suvussa esiintyvä sydänsairaus.
Sekundaaripreventio eli uusintatapahtuman ehkäisy jo sairastuneella: sepelvaltimotauti, sydäninfarkti tai aivoinfarkti on jo todettu, ja tarkoitus on estää uusi tapahtuma.
Aspiriinin hyödyt ja haitat ovat näissä kahdessa tilanteessa täysin erilaiset. Tämä artikkeli käsittelee ensimmäistä: pitäisikö terveen ihmisen ottaa aspiriinia varmuuden vuoksi?
Miksi aspiriinia pidetään sydänlääkkeenä?
Sydäninfarkti syntyy tavallisesti niin, että sydäntä ravitsevan valtimon seinämässä oleva kolesterolikertymä repeää. Repeämän päälle kertyy verihiutaleita, jotka takertuvat toisiinsa ja muodostavat tulpan. Tulppa tukkii suonen, ja sydänlihas jää ilman happea.
Aspiriini vaikuttaa juuri tähän: se estää verihiutaleiden takertumista toisiinsa. Pienikin annos riittää, ja vaikutus kestää koko verihiutaleen eliniän. 1970- ja 1980-luvulla huomattiin, että aspiriini todella vähentää uusia infarkteja niillä, jotka olivat jo sairastaneet yhden. Tästä tehtiin johtopäätös: jos se estää toisen infarktin, se varmaan estää myös ensimmäisen.
Vuonna 1989 julkaistiin yhdysvaltalaisilla lääkäreillä tehty tutkimus, jossa aspiriini näytti vähentävän ensimmäisiä sydäninfarkteja noin 40 prosentilla. Samana vuonna annettiin ensimmäinen virallinen suositus aspiriinin käytöstä ehkäisyyn. Lääke oli halpa, sen sai apteekista ilman reseptiä, ja tieto levisi nopeasti. Moni aloitti sen omin päin.
Moniko käyttää aspiriinia ilman sydänsairautta?
Yllättävän moni. Yhdysvalloissa tehdyssä väestötutkimuksessa vuosina 2021–2023 noin joka kuudes aikuinen, jolla ei ollut todettua sydän- tai verisuonisairautta, käytti aspiriinia ehkäisyyn. Yli 70-vuotiaista käyttäjiä oli kolmannes. Osuudet ovat laskeneet selvästi muutamassa vuodessa, mutta käyttäjiä on yhä paljon.
Suomesta vastaavaa lukua ei ole. Syy on yksinkertainen: pieni 100 milligramman annos on itsehoitolääke, jonka saa apteekista ilman reseptiä, eikä se siksi näy lääkerekistereissä. Vastaanotolla tilanne on tuttu. Lääkelistalla on aspiriini, ja kysyttäessä ihminen kertoo aloittaneensa sen itse joskus vuosia sitten – eihän se ainakaan haittaa.
Mitä tutkimuksissa havaittiin?
Vuonna 2018 julkaistiin kolme suurta tutkimusta, joissa yhteensä lähes 50 000 ihmistä satunnaistettiin saamaan joko aspiriinia tai lumelääkettä. Tutkimus oli sokkoutettu. Tulokset muuttivat aiemman käsityksen aspiriinin hyödyistä ja haitoista ensimmäisen sydän- ja verisuonitapahtuman ehkäisyssä.
Ihmiset, joilla oli riskitekijöitä mutta ei diabetesta. Viiden vuoden aikana sydän- ja verisuonitapahtumia tuli aspiriinia ja lumelääkettä saaneilla yhtä paljon. Mahan ja suoliston vuotoja tuli aspiriinia käyttäneille kaksi kertaa enemmän.
Diabetesta sairastavat. Seitsemän vuoden aikana aspiriini esti joitakin sydän- ja aivotapahtumia, mutta aiheutti suunnilleen saman verran vakavia vuotoja. Tuhannesta hoidetusta noin 11 välttyi sydän- tai aivotapahtumalta ja noin 9 sai vakavan vuodon.
Yli 70-vuotiaat terveet. Viiden vuoden seurannassa aspiriini ei vähentänyt sydäntapahtumia verrattuna lumelääkkeeseen. Vakavia vuotoja sen sijaan tuli enemmän: aspiriinia käyttäneillä tuli 9 vakavaa vuotoa vuodessa tuhatta potilasta kohden, lumelääkettä saaneilla 6. Myös aivoverenvuodot olivat aspiriiniryhmässä puolitoista kertaa yleisempiä.
Kun kaikki primaaripreventiotutkimukset – yhteensä yli 150 000 ihmistä – on koottu yhteen, tulos on sama: aspiriini ei vähentänyt kuolleisuutta, mutta lisäsi vakavia vuotoja noin puolella. Sydäninfarkteja se vähensi hieman, mutta tämä havainto ei toistunut uusimmissa tutkimuksissa. Lukuja tulkitessa kannattaa muistaa ero suhteellisen ja absoluuttisen riskin välillä.
Aspiriinilta on toivottu myös suojaa suolistosyöpää vastaan. Aspiriinihoito ei kuitenkaan vähentänyt syöpiä yli 70-vuotiaiden joukon yhdeksän vuoden seurannassa. Syöpäsuoja ei siis ole peruste aloittaa aspiriinia.
Mitä hyötyä, mitä haittaa
Mahdollinen hyöty: sydäninfarkteja ja aivoinfarkteja voi tulla hieman vähemmän. Hyöty on sitä suurempi, mitä suurempi sairastumisriski on lähtökohtaisesti.
Varma haitta: vuotoja tulee enemmän. Tavallisimpia ovat mahan ja suoliston vuodot, joista osa vaatii sairaalahoitoa ja verensiirron. Myös aivoverenvuodot lisääntyvät, vaikka ne ovat harvinaisia. Vuotoriski ei pienene vuosien mittaan, vaan jatkuu niin kauan kuin lääkettä otetaan.
Yhtä tärkeää on ymmärtää, että estetty infarkti ja aiheutettu vuoto eivät ole välttämättä yhtä vakavia tapahtumia. Vakava aivoverenvuoto voi olla pahempi kuin ohimenevä rintakipukohtaus, ja toisaalta laaja sydäninfarkti on pahempi kuin sairaalassa hoidettu mahavuoto. Etukäteen ei voi tietää, kumpi sinulle sattuisi.
Kenellä vuotoriski on tavallista suurempi
Osalla ihmisistä vuotoriski on niin suuri, ettei aspiriinista ole nettohyötyä missään tilanteessa. Näitä ovat esimerkiksi
- aiempi vatsa- tai suolistoverenvuoto, mahahaava tai aiempi aivoverenvuoto
- pysyvä verenohennuslääkitys eli antikoagulantti
- munuaisten vajaatoiminta
- matala hemoglobiini tai selvittämätön anemia
- säännöllinen tulehduskipulääkkeen tai kortisonin käyttö
- korkea ikä yhdessä muiden edellä mainittujen kanssa.
Jos jokin näistä koskee sinua, aspiriinin aloittaminen ehkäisyyn ei yleensä ole perusteltua. Tämä on arvio, jonka lääkäri tekee kokonaisuuden perusteella.
Miksi ohjeet ovat muuttuneet?
Vanhemmissa tutkimuksissa nähty aspiriinin laaja hyöty näyttää hävinneen. Miksi näin on tapahtunut?
Ensinnäkin muu sydänsairauksien ehkäisy on parantunut paljon. Kolesterolilääkkeet, verenpainelääkkeet ja tupakoinnin väheneminen ovat pudottaneet sydäntapahtumien määrää. Kun perusriski on pieni, aspiriinilla saatava lisähyöty jää pieneksi. Vuoden 2018 tutkimuksissa suuri osa osallistujista käytti jo kolesteroli- ja verenpainelääkkeitä – niissä siis mitattiin, mitä aspiriini tuo hyvän hoidon lisäksi.
Toiseksi vuotoriski ei ole muuttunut mihinkään. Kun hyöty pienenee ja haitta pysyy ennallaan, vaakakuppi kääntyy.
Siksi Euroopan kardiologinen seura ei enää suosittele aspiriinia ihmisille, joilla ei ole todettua valtimotautia. Suuren riskin diabeetikoilla sitä voidaan harkita tapauskohtaisesti. Yhdysvaltalainen asiantuntijaryhmä päätyi vuonna 2022 siihen, että 40–59-vuotias, jonka riski sairastua on selvästi suurentunut, voi harkita aspiriinin aloittamista yhdessä lääkärin kanssa – mutta 60 vuotta täyttäneellä aspiriinia ei pidä aloittaa ehkäisyyn.
Varaa kardiologin etävastaanotto 140 € (148 € ilman KELA-korvausta)
Käymme lääkityksesi läpi, teemme riskiarvion ja kerromme, mitä aspiriini sinun kohdallasi tarkoittaa. Varaa aika → · Hinnasto
Entä jos sepelvaltimoiden TT-kuvauksessa näkyi kalkkia?
Tämä on nykyään tavallinen tilanne, koska sepelvaltimoiden tietokonetomografiaa tehdään paljon. Kysymys on aiheellinen: jos suonissa jo näkyy jotain, eikö aspiriini olisi paikallaan?
Kuvantamislöydös kertoo riskistä selvästi enemmän kuin pelkät riskitekijät. Tanskalaisessa yli 23 000 potilaan aineistossa niillä, joilla kalkkipisteitä ei ollut lainkaan, sydäninfarkteja, aivohalvauksia ja sydänperäisiä kuolemia tuli noin 6 tuhatta seurantavuotta kohden. Niillä, joilla kalkkipisteitä oli yli tuhat, tapahtumia tuli yli 40 – siis lähes seitsemänkertaisesti.
Suurempi riski ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että aspiriini kannattaisi. Amerikkalaisessa lähes 6 500 tutkittavan aineistossa arvioitiin nettohyötyä: kun kalkkipisteitä oli vähintään 100 eikä vuotoriski ollut suurentunut, aspiriinia käyttäneistä tuhannesta noin seitsemän välttyi sydän- tai aivotapahtumalta ja noin kaksi sai vakavan vuodon. Kun kalkkipisteitä oli yli 400, hyöty oli tätäkin selvempi. Sen sijaan jos vuotoriski oli suurentunut, aspiriinista ei ollut nettohyötyä missään ryhmässä – ei myöskään niillä, joilla kalkkia oli runsaasti.
Toinen tärkeä havainto koskee tilannetta, jossa TT-kuvauksessa näkyy ateroskleroosia mutta ei merkittävää ahtaumaa. Yli 6 000 potilaan seurannassa aspiriinin käyttö ei vähentänyt sydän- ja verisuonitapahtumia näillä potilailla. Kolesterolilääkitys sen sijaan vähensi.
Käytännön johtopäätös: kuvantamislöydös ei yksin ole peruste aloittaa aspiriinia, mutta se on hyvä peruste hoitaa kolesteroli ja verenpaine kunnolla. Kolesterolin osalta pelkkä LDL-arvo ei aina riitä – myös ApoB ja perinnöllinen lipoproteiini(a) vaikuttavat riskiin. Jos kalkkia on runsaasti eikä sinulla ole vuotoriskiä lisääviä tekijöitä, aspiriinista voidaan keskustella – päätös tehdään yksilöllisesti.
Entä jos olen käyttänyt aspiriinia jo vuosia?
Tämä on artikkelin vaikein kysymys, ja vastaus tähän on, että lopettamisesta tiedetään vähemmän kuin aloittamisesta. Kaikki suuret tutkimukset selvittivät, kannattaako aspiriini aloittaa. Lopettaminen on eri kysymys.
Paras käytettävissä oleva tieto on saatu edellä mainituista aspiriinitutkimuksista sekä suuresta ruotsalaisesta rekisteritutkimuksesta.
Aspiriinitutkimuksiin osallistui runsaat 7 000 ihmistä, jotka käyttivät aspiriinia jo tullessaan mukaan. Osa heistä sai arvalla lumelääkettä – he siis käytännössä lopettivat. Heille tuli seurannan aikana hieman enemmän sydän- ja aivotapahtumia kuin jatkaneille: sadasta lopettaneesta noin 12, jatkaneista noin 10. Vakavat vuodot eivät vähentyneet.
Toisaalta kun yli 70-vuotiaita seurattiin tutkimuksen päätyttyä, aspiriinin lopettaneilla ei todettu enempää sydäntapahtumia kuin jatkaneilla, ja vakavia vuotoja tuli selvästi vähemmän.
Suuressa ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa lopettaminen liittyi suurentuneeseen riskiin, mutta ilman todettua valtimotautia ero oli pieni: vuoden aikana yksi ylimääräinen tapahtuma 146 lopettanutta kohti. Rekisteritutkimuksessa on kuitenkin vaikea erottaa, johtuuko riski lopettamisesta itsestään vai siitä syystä, jonka vuoksi lääke lopetettiin – leikkauksesta, vuodosta tai muusta sairastumisesta.
Kokonaisuutena: jos sinulla ei ole todettua valtimotautia, aspiriinista luopuminen on useimmiten perusteltua, koska vuotoriski jatkuu niin kauan kuin lääkitys jatkuu. Näyttö ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Ota asia puheeksi lääkärin kanssa ja käy samalla läpi, miksi lääke aikanaan aloitettiin.
Entä jos minulla on jo sepelvaltimotauti?
Silloin tilanne on toinen. Kun valtimotauti on todettu – infarktin, pallolaajennuksen, ohitusleikkauksen tai aivoinfarktin jälkeen – aspiriini on edelleen hoidon perusta, ja sen hyöty on selvästi suurempi kuin vuotoriski. Älä lopeta aspiriinia omin päin. Lue lisää siitä, mitä hoitoon ja seurantaan sydänkohtauksen jälkeen kuuluu.
Yksi tarkennus on kuitenkin syytä tietää. Eurooppalainen hoitosuositus suosittelee aspiriinia nimenomaan silloin, kun sepelvaltimotauti on ahtauttava tai kun taustalla on sairastettu infarkti tai suonen avaustoimenpide. Jos kuvantamisessa on todettu vain lievä, ahtauttamaton sepelvaltimotauti eikä sinulla ole ollut infarktia tai pallolaajennusta, aspiriinihoito ei ole aiheellista – silloin hoidon painopiste on kolesterolissa, verenpaineessa ja elintavoissa. Tämä on yleinen väärinkäsitys, ja se johtaa turhaan vuotoriskiin.
Milloin kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?
Ota yhteyttä, jos
- käytät aspiriinia ehkäisyyn etkä tiedä, kuka sen on aloittanut tai miksi
- sinulla on diabetes tai useita riskitekijöitä ja mietit aspiriinin aloittamista
- sinulla on ollut mahahaava, toistuvia mahavaivoja tai mustia ulosteita
- käytät aspiriinin lisäksi verenohennuslääkettä tai säännöllisesti tulehduskipulääkkeitä
- sinulla on todettu sydänsairaus ja harkitset aspiriinin lopettamista
- sinulle on tehty sepelvaltimoiden TT-kuvaus ja mietit, mitä löydös tarkoittaa lääkityksen kannalta.
Soita 112, jos sinulla on rinnassa yli 15 minuuttia kestävä puristava kipu, joka voi säteillä käsivarteen, leukaan tai selkään, tai jos sinulle tulee äkillinen halvausoire tai puhehäiriö.
Sydänsairauksien ehkäisyn eli primaariprevention ydin on verenpaineen ja kolesterolin hoito, tupakoimattomuus, liikunta, riittävä uni ja ylipainoon puuttuminen. Näihin verrattuna aspiriinin merkitys on parhaimmillaankin marginaalinen.
Usein kysyttyä
Olen käyttänyt aspiriinia vuosia enkä ole sairastanut mitään. Pitäisikö lopettaa?
Mahdollisesti, mutta älä tee päätöstä yksin. Tutkimukset koskevat pääosin aloittamista. Lopettamisesta tiedetään vähemmän: osassa aineistoja lopettaneille tuli hieman enemmän sydäntapahtumia, osassa ei eroa mutta vähemmän vuotoja. Jos sydänsairautta ei ole todettu, lopettaminen on useimmiten perusteltua. Käy lääkelista läpi lääkärin kanssa.
Minulla todettiin sepelvaltimoiden kalkkia. Pitäisikö aloittaa aspiriini?
Ei automaattisesti. Kalkkilöydös kertoo suurentuneesta riskistä, mutta ensisijainen hoito on kolesteroli- ja verenpainelääkitys sekä elintavat. Jos kalkkia on runsaasti eikä vuotoriskiä lisääviä tekijöitä ole, aspiriinia voidaan harkita yksilöllisesti. Jos taas ahtaumaa ei ole, aspiriinista ei ole osoitettu hyötyä.
Onko aspiriini vaarallista?
Ei tavallisesti, mutta se ei ole harmitonkaan. Yleisin haitta on mahan tai suoliston vuoto. Vakavat vuodot ovat harvinaisia, mutta niitä tulee aspiriinia käyttäville selvästi enemmän kuin muille.
Entä jos minulla on diabetes?
Diabetes suurentaa sydänsairauksien riskiä, ja diabetesta sairastavilla aspiriinin hyöty on hieman selvempi. Silti hyöty ja vuotohaitta ovat lähes yhtä suuret, joten päätös tehdään aina yksilöllisesti.
Voinko ottaa ibuprofeenia, jos käytän aspiriinia?
Satunnainen käyttö on yleensä mahdollista, mutta säännöllinen tulehduskipulääke voi heikentää aspiriinin tehoa ja lisää vuotoriskiä. Keskustele kipulääkityksestä lääkärin kanssa.
Onko päänsärkyyn otettava aspiriini sama asia?
Ei. Kipuun käytetään 500–1000 milligramman annoksia, ehkäisyyn 50–100 milligramman annoksia. Kipulääkeannoksia ei käytetä sydäntapahtumien ehkäisyyn.
Mihin tiedot perustuvat
Artikkelin luvut ovat peräisin kolmesta suuresta satunnaistetusta tutkimuksesta (ARRIVE 2018, ASCEND 2018 ja ASPREE 2018) ja niiden jatkoseurannoista, primaariprevention meta-analyyseistä sekä Euroopan kardiologisen seuran ja Yhdysvaltain ehkäisevän lääketieteen asiantuntijaryhmän suosituksista. Lopettamista koskevat luvut ovat vuonna 2024 julkaistusta yhteisanalyysistä, ASPREE-tutkimuksen jälkiseurannasta ja ruotsalaisesta rekisteritutkimuksesta. Kuvantamislöydöksiä ja vuotoriskiä koskeva osuus perustuu Viikilän ja Juntusen katsaukseen Hyytymisenestön rooli sepelvaltimotaudin primaari- ja sekundaaripreventiossa (Sydänääni 2025;36:1A) sekä Käypä hoito -suositukseen kroonisesta sepelvaltimo-oireyhtymästä ja Euroopan kardiologisen seuran vuoden 2024 suositukseen.
Aiheeseen liittyvää
- Rintakipu – milloin se johtuu sydämestä?
- Sepelvaltimoiden TT näytti koronaarikalkkia – mitä se tarkoittaa?
- Mitä ApoB kertoo kolesterolista?
- Lipoproteiini(a): perinnöllinen sydänriski
- Voiko ruoalla ehkäistä sepelvaltimotautia?
- Suhteellinen vai absoluuttinen riski?
- Sepelvaltimon pallolaajennus
- Hoito ja seuranta sydänkohtauksen jälkeen
- Närästys vai sydänkohtaus – miten ne erottaa?
