Testosteroni vaikuttaa sydämeen ja verisuoniin. Kuinka paljon, riippuu ennen kaikkea annoksesta. Hoitoannoksilla käytetty testosteroni ei lisännyt sydäninfarkteja isossa tutkimuksessa. Lihasten kasvattamiseen käytetyillä annoksilla riski on moninkertainen.
Tämä artikkeli ei ota kantaa siihen, kenen pitäisi käyttää testosteronia. Se on asia, joka kuuluu lääkärin ja potilaan väliseen keskusteluun. Tämä juttu kertoo vain, mitä testosteroni tekee sydämelle.
Kolme eri tilannetta, joissa testosteronia käytetään
Testosteronia käytetään kolmeen hyvin erilaiseen tarkoitukseen. Sekaannus syntyy siitä, että kaikkia kolmea kutsutaan arkikielessä samalla nimellä.
1. Todetun puutteen korjaaminen. Osalla miehistä kivekset eivät tuota riittävästi testosteronia. Syy voi olla kiveksissä itsessään tai aivolisäkkeessä. Tällöin puuttuva hormoni korvataan lääkkeellä, ja annos säädetään niin, että pitoisuus vastaa tavallista miehen tasoa. Tämä on ainoa lääketieteellinen käyttöaihe. Diagnoosi vaatii hoitosuositusten mukaan sekä oireet että toistetusti mitatun matalan pitoisuuden – yksi verikoe ei riitä.
2. Väsymyksen ja seksuaalitoimintojen oireiden hoito, vaikka puutetta ei ole. Tämä on yleistynyt nopeasti. Mies on väsynyt, seksuaalinen halu on vähentynyt tai erektio ei toimi entiseen tapaan, ja testosteronia kokeillaan, vaikka mitattu pitoisuus on normaali. Hoitosuositukset eivät tunne tätä käyttöaihetta, eikä tässä artikkelissa kuvattu turvallisuusnäyttö koske sitä – tutkimukset on tehty miehillä, joilla pitoisuus oli aidosti matala.
3. Lihasmassan ja suorituskyvyn kasvattaminen. Tässä puhutaan anabolisista steroideista: annoksista, jotka ovat kymmen- tai satakertaisia hoitoannokseen verrattuna, usein useampana valmisteena yhtä aikaa. Tämä ei ole ”vahvempi versio hoidosta” vaan biologisesti eri asia, ja sydämen kannalta se on selvästi vaarallisin näistä kolmesta.
Ero kannattaa pitää mielessä koko loppujutun ajan. Suurin osa netissä kiertävistä pelottavista tarinoista tulee kolmannesta ryhmästä – ja suurin osa rauhoittavasta tutkimustiedosta ensimmäisestä.
Sepelvaltimotauti: mitä iso tutkimus osoitti
Vuonna 2023 julkaistiin TRAVERSE-niminen tutkimus, joka tehtiin nimenomaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi. Yhdysvaltain lääkeviranomainen vaati sen tekemistä.
Tutkimukseen otettiin 5 246 miestä, iältään 45–80 vuotta. Kaikilla oli oireita ja kahdesti mitattu matala testosteroni. Kaikilla oli myös joko todettu sydänsairaus tai suuri riski sairastua. Miehet jaettiin arpomalla kahteen ryhmään: toiset saivat testosteronigeeliä, toiset samannäköistä geeliä ilman lääkeainetta. Kumpikaan osapuoli ei tiennyt, kumpaa sai. Tällä tavalla ryhmät saadaan muuten samanlaisiksi, jolloin ero – jos sellainen löytyy – johtuu lääkkeestä eikä miehistä itsestään. Seuranta kesti keskimäärin lähes kolme vuotta.
Tulos oli selvä. Sydäninfarkti, aivohalvaus tai sydänkuolema todettiin 7,0 prosentilla testosteronia saaneista ja 7,3 prosentilla vertailuryhmästä. Eroa ei siis ollut.
Tämän jälkeen Yhdysvaltain lääkeviranomainen poisti helmikuussa 2025 testosteronivalmisteiden pakkausselosteista vanhan varoituksen sydän- ja verisuonitautien lisääntyneestä riskistä.
Kolme asiaa, joita tutkimus ei kerro. Seuranta kesti alle kolme vuotta – 15 vuoden käytöstä ei tiedetä. Geeliä käytettiin epäsäännöllisesti: vain noin kaksi kolmasosaa suunnitelluista annoksista tuli otettua. Ja tutkittavina olivat miehet, joilla testosteroni oli oikeasti matala. Tulos ei siis lupaa mitään siitä, mitä tapahtuu, jos normaalia pitoisuutta nostetaan entisestään.
Sitten toinen ääripää. Tanskassa seurattiin 11 vuoden ajan 1 189 miestä, jotka jäivät kiinni anabolisten steroidien käytöstä kuntosalien dopingtesteissä. Heitä verrattiin lähes 60 000 samanikäiseen mieheen. Käyttäjien keski-ikä oli seurannan alussa vain 27 vuotta.
Sydäninfarktin riski oli heillä kolminkertainen. Pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen tarve oli lähes kolminkertainen. Kolmikymppisillä miehillä nämä ovat harvinaisia tapahtumia, joten tapauksia oli lukumääräisesti vähän – infarkteja 12 kappaletta. Suuruusluokka on silti selvä: valtimotauti ehtii kehittyä poikkeuksellisen nuorena.
Sydänlihas: paksuuntuminen ja vajaatoiminta
Samassa tanskalaistutkimuksessa voimakkain löydös ei koskenut sepelvaltimoita vaan sydänlihasta itseään.
Kardiomyopatian eli sydänlihaksen sairauden riski oli steroidien käyttäjillä lähes yhdeksänkertainen. Sydämen vajaatoiminnan riski oli yli kolminkertainen. Sydämen vajaatoiminta tarkoittaa tilaa, jossa sydän ei jaksa pumpata riittävästi – oireina ovat hengenahdistus, väsymys ja turvotus.
Sairauden muoto oli poikkeava. Käyttäjillä yleisin löydös oli sydänlihaksen paksuuntuminen, kun taas verrokeilla tavallisin muoto oli sydämen laajentuminen ja veltostuminen.
Miksi näin käy? Todennäköisesti kahdesta syystä yhtä aikaa. Sydänlihassoluissa on samat vastaanottimet kuin muissakin lihaksissa, joten suuret annokset kasvattavat myös sydäntä. Lisäksi steroidien nostama verenpaine kuormittaa sydäntä vuosikausia. Tanskalaisaineistossa sydänlihassairaudet ilmaantuivat vasta pitkän ajan kuluttua, mikä sopii paremmin jälkimmäiseen selitykseen.
Ultraääni- ja magneettitutkimuksissa aktiivikäyttäjillä on todettu sydämen seinämän paksuuntumista ja jäykistymistä. Osalla käytön lopettaneista on näkynyt lievää pumppausvoiman heikkoutta vielä myöhemminkin. Nämä tutkimukset ovat pieniä, joten yksittäisen ihmisen kohdalla niistä ei voi päätellä paljon – mutta suunta on toistunut useassa tutkimuksessa.
Hoitoannoksilla vastaavaa ei ole nähty. TRAVERSE-tutkimuksessa sydämen vajaatoiminta ei lisääntynyt.
Kolesteroli: mitä steroidit tekevät veriarvoille
Selvin yksittäinen muutos näkyy verikokeessa. Anabolisten steroidien käyttäjillä HDL-kolesteroli – se, jota kutsutaan hyväksi kolesteroliksi – painuu usein hyvin matalaksi. Tämän näkee vastaanotolla lähes säännönmukaisesti.
Hollannissa seurattiin sataa harrastajaurheilijaa ennen kuuria, sen aikana ja sen jälkeen. Kuurin aikana HDL laski keskimäärin 0,4 mmol/l ja LDL nousi 0,45 mmol/l. ApoB – luku, joka kertoo valtimoita ahtauttavien hiukkasten määrän – nousi noin 0,18 g/l. Samaan aikaan verenpaine nousi ja veri sakeni: korkeaa verenpainetta oli 41 prosentilla, kun ennen kuuria heitä oli 16 prosenttia, ja joka kolmannella punasolujen osuus verestä ylitti puolet. Kolme kuukautta kuurin jälkeen arvot olivat palautuneet lähtötasolle.
Suuremmilla annoksilla ja etenkin suun kautta otettavilla valmisteilla muutos on rajumpi. Vanhemmissa tutkimuksissa HDL saattoi puolittua ja LDL nousta kolmanneksella.
Selittääkö matala HDL infarktit? Tämä on luonteva kysymys, ja vastaus on kiinnostavampi kuin miltä aluksi näyttää. Matala HDL on luotettava merkki siitä, että jokin on vinossa. Sen sijaan se ei näytä itsessään aiheuttavan infarkteja.
Perustelu tulee kahdelta suunnalta. Ihmisillä, joilla on perimässään HDL:ää nostava geenimuunnos, ei ole vähemmän sydäninfarkteja kuin muilla. Ja lääkkeet, jotka nostavat HDL:ää voimakkaasti – jopa kaksinkertaistavat sen – eivät ole vähentäneet sydäntapahtumia yhdessäkään suuressa tutkimuksessa. Yksi tutkimus jouduttiin keskeyttämään ennen aikojaan, koska lääkettä saaneille kävi huonommin kuin vertailuryhmälle. Sekä eurooppalaiset että yhdysvaltalaiset hoitosuositukset pitävät HDL:ää riskin mittarina, eivät hoidon kohteena.
Steroidien aiheuttaman vahingon tekee siis todennäköisemmin saman muutoksen toinen puoli: LDL ja ApoB nousevat, verenpaine nousee, veri sakenee ja sydänlihas kuormittuu. Näistä LDL:n ja ApoB:n osuus valtimotaudin synnyssä on osoitettu varmasti. Matala HDL kertoo, että tämä kokonaisuus on käynnissä – ja juuri siksi se on käyttökelpoinen mittari. Sen korjaaminen erikseen ei kuitenkaan ole ratkaisu; käytön lopettaminen on.
Hoitoannoksilla käytetyllä testosteronilla vaikutus rasva-arvoihin on pieni, muutaman yksikön luokkaa suuntaan tai toiseen.
Verenpaine: pieni mutta yleinen vaikutus
Verenpaine on se sydänvaikutus, joka koskee myös tavallista hoitoannosta.
TRAVERSE-tutkimuksessa yläpaine nousi testosteroniryhmässä puolessa vuodessa noin kaksi elohopeamillimetriä enemmän kuin vertailuryhmässä. Se on pieni luku, mutta se toistuu tutkimuksesta toiseen. Yhdysvaltain lääkeviranomainen katsoi vuonna 2025, että vaikutus koskee kaikkia testosteronivalmisteita, ja määräsi verenpainevaroituksen lisättäväksi niihin, joissa sitä ei vielä ollut.
Taustalla on kaksi asiaa. Testosteroni saa elimistön pidättämään suolaa ja nestettä. Lisäksi se kiihdyttää punasolujen tuotantoa, jolloin veri sakenee.
Kahden yksikön nousu ei ole yksittäiselle miehelle iso asia. Merkitystä sillä on kahdessa tilanteessa: jos verenpaine on jo valmiiksi koholla, tai jos hoito jatkuu vuosia. Steroidien annoksilla nousu on selvästi suurempi, ja se on yksi tärkeimmistä syistä sydänlihaksen paksuuntumiseen.
Rytmihäiriöt ja veritulpat
TRAVERSE-tutkimuksessa havaittiin kolme eroa, jotka eivät olleet tutkimuksen päätavoitteita mutta jotka on hyvä tietää. Testosteronia saaneilla todettiin hieman useammin eteisvärinää (3,5 % vs. 2,4 %), keuhkoveritulppia (0,9 % vs. 0,5 %) ja äkillisiä munuaisvaurioita (2,3 % vs. 1,5 %).
Nämä ovat sivulöydöksiä. Kun tutkimuksesta katsotaan riittävän montaa asiaa, osa eroista syntyy sattumalta – siksi tällaisia löydöksiä ei pidetä todistettuina ennen kuin ne toistuvat toisessa tutkimuksessa.
Keuhkoveritulpan kohdalla selitys on kuitenkin uskottava: sakeampi veri hyytyy herkemmin. Sama suunta näkyi tanskalaisilla steroidien käyttäjillä, joilla laskimotukoksen riski oli noin kaksinkertainen. Heillä myös rytmihäiriöt olivat noin kaksi kertaa yleisempiä, mikä sopii siihen, että paksuuntunut ja arpeutunut sydänlihas johtaa rytmihäiriöihin.
Geeli vai pistos – onko antotavalla väliä?
Moni uskoo, että geeli on sydämelle turvallinen ja pistokset eivät. Tutkimustieto ei tue tätä ainakaan näin jyrkkänä.
Käsitys perustuu käytännössä yhteen tutkimukseen. Vuonna 2015 käytiin läpi yli puolen miljoonan yhdysvaltalaismiehen hoitotiedot, ja pistoksia käyttäneillä oli noin neljänneksen enemmän sydäntapahtumia kuin geeliä käyttäneillä. Aineisto on iso, mutta siinä on perusongelma: ketään ei arvottu ryhmiin. Pistoksia käyttävät miehet eroavat geelin käyttäjistä muutenkin – hoidon syyn, hinnan ja seurannan tiheyden suhteen. Tulosta ei myöskään ole saatu toistettua.
Muu tieto viittaa toiseen suuntaan. Kun 35 arvontaan perustuvaa tutkimusta yhdistettiin, pistoksia saaneilla oli vähemmän sydäntapahtumia kuin geeliä saaneilla – tosin ero jäi niin pieneksi, ettei siitä voi tehdä johtopäätöstä. Vuonna 2025 julkaistussa brittitutkimuksessa yhteys sydäntapahtumiin näkyi nimenomaan geelillä eikä pistoksilla. Suoraa vertailua, jossa antotapa olisi arvottu, ei ole koskaan tehty. Sekä Yhdysvaltain lääkeviranomainen että eurooppalainen asiantuntijaryhmä käsittelevät valmisteita yhtenä ryhmänä.
Yksi ero on kuitenkin todellinen: pistokset nostavat punasolujen määrää enemmän kuin geeli. Yhdessä seurannassa punasolujen osuus veressä ylitti raja-arvon kahdella kolmesta pistoksia käyttäneestä ja joka kahdeksannella geeliä käyttäneestä. Toisessa tutkimuksessa, jossa yli tuhat miestä sai pitkävaikutteista pistosta kolmen kuukauden välein, punasoluarvo nousi liian korkeaksi 22 prosentilla – vertailuryhmässä yhdellä prosentilla. Sydäntapahtumia siinäkään tutkimuksessa ei tullut hoitoryhmälle enempää.
Syy on siinä, miten lääke käyttäytyy elimistössä. Pistos nostaa pitoisuuden hetkeksi normaalin yläpuolelle ja päästää sen laskemaan ennen seuraavaa kertaa. Geeli pitää pitoisuuden tasaisempana. Punasolutuotanto reagoi näihin huippuihin.
Geeli ei muuten ole verenpaineenkaan suhteen viaton: viranomaisen vaatimissa vuorokausimittauksissa yläpaine nousi geelillä noin 2,7 yksikköä, ihon alle annettavalla pistoksella 3,9 ja suun kautta otettavilla valmisteilla eniten.
Lyhyesti: antotapa vaikuttaa siihen, mitä pitää seurata – pistoksilla verenkuvaa tiiviimmin – mutta väite, että pistokset olisivat osoitetusti sydämelle vaarallisia ja geeli turvallinen, menee tutkimustiedon edelle.
Kardiologin vastaanotto ilman lähetettä. Jos käytät tai olet käyttänyt testosteronia tai anabolisia steroideja ja mietit, mitä se on tehnyt sydämellesi, kardiologi käy tilanteen läpi, katsoo verenpaineen, verikokeet ja sydänfilmin sekä arvioi, tarvitaanko sydämen ultraäänitutkimusta. Sama lääkäri myös jatkossa.
Varaa aika kardiologille (140 €, ilman KELA-korvausta 148 €) → hinnasto
Mitä kannattaa seurata
Jos käytät testosteronia, sydämen kannalta seurattavat asiat ovat yksinkertaiset:
- Verenpaine. Mittaus ennen aloitusta ja säännöllisesti sen jälkeen. Tämä on tärkein yksittäinen asia.
- Verenkuva. Punasolujen osuus verestä eli hematokriitti. Jos se nousee yli 54 prosentin, annosta pienennetään tai hoito keskeytetään.
- Rasva-arvot ja verensokeri osana kokonaisriskin arviota.
- Oireet. Rasituksessa tuleva rintakipu tai puristus, tavallista pahempi hengenahdistus, tykytyskohtaukset, nilkkojen turvotus tai selittämätön kunnon lasku ovat aihe hakeutua tutkimuksiin.
Verkosta tai kuntosalilta ostettu valmiste ei ole hoitoa, vaikka sitä niin kutsuttaisiin. Annos on tuntematon, seuranta puuttuu, eikä tässä jutussa kuvattu tutkimustieto koske sitä.
Usein kysyttyä
Nostaako testosteronihoito sydäninfarktin riskiä?
Ei sen mukaan, mitä tiedetään. Yli 5 000 miehen tutkimuksessa infarktit, aivohalvaukset ja sydänkuolemat olivat yhtä yleisiä testosteronia ja lumelääkettä saaneilla lähes kolmen vuoden aikana. Pidemmästä käytöstä ei ole vastaavaa tietoa.
Onko geeli turvallisempi kuin pistos?
Sydäntapahtumien osalta tätä ei ole osoitettu, ja parhaat tutkimukset viittaavat päinvastaiseen suuntaan. Selvä ero on punasoluarvoissa: pistokset nostavat niitä enemmän, joten verenkuvaa seurataan tiiviimmin. Verenpainetta nostavat molemmat.
Voiko testosteroni aiheuttaa eteisvärinää?
Isossa tutkimuksessa eteisvärinää todettiin hieman useammin testosteroniryhmässä (3,5 % vs. 2,4 %). Löydös oli sivulöydös eikä sitä ole varmistettu, mutta tykytysoireet kannattaa mainita lääkärille.
Nostaako testosteroni verenpainetta?
Kyllä, keskimäärin muutaman yksikön. Yhdysvaltain lääkeviranomainen lisäsi verenpainevaroituksen kaikkiin testosteronivalmisteisiin vuonna 2025. Steroidiannoksilla nousu on suurempi.
Laskeeko testosteroni hyvää kolesterolia?
Steroidiannoksilla kyllä, ja voimakkaasti – matala HDL on niin tavallinen löydös, että se herättää lääkärin epäilyn. Hoitoannoksilla vaikutus on pieni. Matala HDL ei kuitenkaan ole se, mikä infarktin aiheuttaa: samaan aikaan nousevat LDL, ApoB ja verenpaine, ja niiden osuus on osoitettu. HDL on mittari, ei syy.
Korjaantuuko sydän, jos steroidien käytön lopettaa?
Osittain. Rasva-arvot, verenpaine ja punasoluarvot palautuvat yleensä lähtötasolle noin kolmessa kuukaudessa. Sydänlihaksen paksuuntuminen vähenee sekin, mutta pienissä tutkimuksissa osalla entisistä käyttäjistä on todettu lievää pumppausvoiman heikkoutta vielä vuosia myöhemmin. Yksilötasolla asiaa ei voi ennustaa – mutta sen voi tutkia.
Onko matala testosteroni itsessään sydänriski?
Matala testosteroni ja sydänsairaudet esiintyvät usein samoilla miehillä. Syy on todennäköisesti se, että molempien taustalla on sama asia: ylipaino, tyypin 2 diabetes, uniapnea tai muu pitkäaikaissairaus. Näyttöä siitä, että pitoisuuden nostaminen vähentäisi sydäntapahtumia, ei ole.
Yhteenveto
Todetun puutteen korjaaminen hoitoannoksella ei näytä lisäävän sydäninfarkteja tai aivohalvauksia kolmen vuoden seurannassa. Se nostaa verenpainetta hieman ja punasoluarvoja jonkin verran, ja mahdollisesti lisää eteisvärinää ja keuhkoveritulppia. Kaikkia näitä seurataan verenpainemittarilla ja verikokeilla.
Lihasmassan kasvattamiseen käytetyillä annoksilla kuva on toinen: sydäninfarktin riski kolminkertainen ja sydänlihassairauden lähes yhdeksänkertainen jo alle nelikymppisillä. Samalla HDL romahtaa, LDL ja ApoB nousevat, verenpaine nousee ja veri sakenee. Suurin osa vahingosta kehittyy hitaasti ja ilman oireita.
Antotapa – geeli vai pistos – ei ratkaise sydänturvallisuutta niin selvästi kuin usein oletetaan. Se ratkaisee lähinnä sen, kuinka tiiviisti verenkuvaa on syytä seurata.
Jos käytät testosteronia missä muodossa tahansa, tärkein yksittäinen teko on mittauttaa verenpaine ja verenkuva säännöllisesti – ja ottaa rintakipu, tykytys ja hengenahdistus vakavasti.
Lähteet
- Lincoff AM, Bhasin S, Flevaris P ym. Cardiovascular safety of testosterone-replacement therapy (TRAVERSE). N Engl J Med 2023;389:107–17. doi.org/10.1056/NEJMoa2215025
- Windfeld-Mathiasen J, Heerfordt IM, Dalhoff KP ym. Cardiovascular disease in anabolic androgenic steroid users. Circulation 2025;151:828–34. doi.org/10.1161/CIRCULATIONAHA.124.071117
- Smit DL, Buijs MM, de Hon O ym. Prospective study on blood pressure, lipid metabolism and erythrocytosis during and after androgen abuse. Andrologia 2022;54:e14372. doi.org/10.1111/and.14372
- Layton JB, Meier CR, Sharpless JL ym. Comparative safety of testosterone dosage forms. JAMA Intern Med 2015;175:1187–96.
- Borst SE, Shuster JJ, Zou B ym. Cardiovascular risks and elevation of serum DHT vary by route of testosterone administration. BMC Med 2014;12:211. doi.org/10.1186/s12916-014-0211-5
- Voight BF, Peloso GM, Orho-Melander M ym. Plasma HDL cholesterol and risk of myocardial infarction: a mendelian randomisation study. Lancet 2012;380:572–80.
- Mach F, Baigent C, Catapano AL ym. 2019 ESC/EAS guidelines for the management of dyslipidaemias. Eur Heart J 2020;41:111–88. doi.org/10.1093/eurheartj/ehz455
- Bhasin S, Brito JP, Cunningham GR ym. Testosterone therapy in men with hypogonadism: an Endocrine Society clinical practice guideline. J Clin Endocrinol Metab 2018;103:1715–44.
- Zitzmann M, Rastrelli G, Murray RD ym. Cardiovascular safety of testosterone therapy – insights from the TRAVERSE trial and beyond. Andrology 2026. doi.org/10.1111/andr.70062
- U.S. Food and Drug Administration. FDA issues class-wide labeling changes for testosterone products, 28.2.2025.
Kirjoittaja: Jukka Lehtonen, dosentti, kardiologian erikoislääkäri
Lääketieteellisesti tarkistanut: Juho Viikilä, kardiologian erikoislääkäri — Tarkistettu: 3.9.2026
Tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa henkilökohtaista lääkärin arviota. Jos rintakipuun liittyy kylmä hiki, säteilyä käsivarteen tai leukaan, hengenahdistusta tai pahoinvointia, soita 112.