Sydänpussin tulehdus (perikardiitti) – millainen rintakipu siihen liittyy?

Perikardiitti eli sydänpussin tulehdus on yksi rintakivun syistä. Kipu on tyypillisesti terävä, rintalastan takana tuntuva, pahenee makuulla ja syvään hengittäessä ja helpottaa istuessa eteenpäin nojaten. Useimmiten syynä on virusinfektio. Tauti on kivulias mutta harvoin vaarallinen, ja se paranee useimmiten muutamassa viikossa.

Soita 112, jos

  • rintakipu on voimakas tai pitkittyy eikä helpota levossa
  • kipuun liittyy vaikeaa hengenahdistusta, kylmää hikoilua, pahoinvointia tai pyörtymisen tunnetta
  • vointi heikkenee nopeasti.

Kivun laadusta ei voi itse päätellä diagnoosia. Myös sydäninfarktipotilaan olo voi helpottaa eteenpäin nojatessa, ja sama kipu voi olla keuhkoveritulppa. Uusi rintakipu tutkitaan aina.

Mikä sydänpussin tulehdus on

Sydäntä ympäröi ohut kaksilehtinen pussi, perikardium. Lehtien välissä on normaalisti muutama millilitra nestettä, joka toimii liukasteena. Kun pussi tulehtuu, lehdet hankautuvat toisiaan vasten. Siitä syntyy perikardiitin kipu.

Tulehdus jää yleensä sydämen pintaan: itse sydänlihas toimii normaalisti eikä pumppausvoima heikkene. Tämä selittää sen, että tauti on samaan aikaan hyvin kivulias ja silti ennusteeltaan hyvä.

Sydänpussin tulehdus on tavallisempi kuin moni ajattelee. Sen arvioidaan aiheuttavan noin neljä prosenttia päivystyksen rintakipukäynneistä. Suomessa sairaalahoitoa vaativaa perikardiittia todetaan noin kolme tapausta sataatuhatta henkilöä kohden vuodessa, ja sairastuneiden keski-ikä on 52 vuotta. Lievät, kotona hoidetut tapaukset ovat tätä selvästi yleisempiä.

Millainen kipu perikardiitissa on

Kipu on perikardiitin pääoire: sitä on lähes kaikilla. Tunnusmerkkejä on neljä.

  • Terävä ja pistävä, ei niinkään puristava. Se tuntuu rintalastan takana tai sen vasemmalla puolella.
  • Asentoriippuvainen. Kipu pahenee selällään makuulla ja helpottaa, kun nouset istumaan ja nojaat eteenpäin. Tämä on perikardiitin tunnetuin piirre.
  • Hengitykseen liittyvä. Syvä sisäänhengitys, yskiminen ja nieleminen pahentavat kipua.
  • Pitkäkestoinen. Kipu jatkuu tuntikausia tai päiviä ja aaltoilee. Sepelvaltimotaudin rasituskipu käyttäytyy toisin: se kestää muutamia minuutteja ja rauhoittuu levossa.

Kipu säteilee usein hartiaan, olkapään päälle tai lapaluun seutuun, joskus kaulalle tai selkään. Osa kuvaa sitä repiväksi. Moni huomaa, että yöt ovat pahimpia, koska makuuasento pahentaa kipua.

Näistä piirteistä ei silti saa tehdä omaa diagnoosia. Perikardiitin oireet menevät päällekkäin sydäninfarktin, keuhkoveritulpan, keuhkopussin tulehduksen, närästyksen ja rintakehän vyöruusun kanssa. Niiden erottaminen vaatii sydänfilmin ja verikokeet. Juuri siksi uusi rintakipu kuuluu aina lääkärin arvioon, vaikka asennon vaihtaminen helpottaisi sitä.

Miten oireet alkavat

Tyypillinen kulku on kaksivaiheinen. Ensin on tavallinen infektio: nuhaa, kurkkukipua, kuumetta tai vatsatautia. Muutaman päivän tai viikon kuluessa – joskus samaan aikaan – alkaa rintakipu. Alku on yleensä vähemmän äkillinen kuin sydäninfarktissa: kipu kehittyy tuntien kuluessa ja voimistuu vähitellen.

Muita oireita:

  • Lämpöily. Noin joka kolmannella on kuumetta. Korkea kuume vaatii kiireellisen arvion, koska se voi viitata harvinaiseen bakteerin aiheuttamaan tautimuotoon.
  • Hengenahdistus, erityisesti jos sydänpussiin kertyy nestettä.
  • Väsymys ja huono rasituksensieto, jotka voivat jatkua pidempään kuin kipu.

Iäkkäillä taudinkuva on toisenlainen. Yli 75-vuotiailla rintakipu puuttuu useammin ja pääoire voi olla hengenahdistus, joten diagnoosi viivästyy heillä helpommin.

Mikä perikardiitin aiheuttaa

Useimmiten tarkkaa syytä ei löydetä, ja taustalla oletetaan olevan virusinfektion laukaisema tulehdusreaktio. Tällaisia tapauksia on noin 70–80 prosenttia. Se, ettei syytä nimetä, ei ole huono merkki – päinvastoin, juuri näiden tapausten ennuste on paras.

Tunnistettavia syitä ovat

  • virukset, samat jotka aiheuttavat flunssaa ja vatsatautia
  • sydämeen kohdistunut vaurio: sydäninfarkti, sydänleikkaus, tahdistimen asennus tai katetritoimenpide. Sydänleikkauksen jälkeen tulehdusreaktio on tavallinen, ja se ilmaantuu useimmiten ensimmäisen kuukauden aikana eli kotona
  • autoimmuunisairaudet, kuten SLE ja nivelreuma
  • syöpä ja rintakehän alueen sädehoito
  • munuaisten vaikea vajaatoiminta
  • bakteerit ja tuberkuloosi – harvinaisia mutta vakavia.

Jos tauti uusiutuu, syy on eri. Uusiutuma ei yleensä johdu uudesta infektiosta vaan siitä, että elimistön oma tulehdusjärjestelmä on jäänyt päälle. Siksi toistuvaa perikardiittia hoidetaan tulehdusta rauhoittavilla lääkkeillä eikä antibiooteilla – ja siksi uusiutuma ei tarkoita, että olisit tehnyt jotain väärin.

Kuka sairastuu – riskitekijät

Perikardiitti ei ole elintapasairaus. Sen riskitekijät ovat aivan toisenlaisia kuin sepelvaltimotaudin: kolesteroli, verenpaine tai tupakointi eivät vaikuta siihen.

Ensimmäisen taudin riskiä lisäävät

  • miessukupuoli. Miehillä tauti on noin kaksi kertaa yleisempi kuin naisilla, ja ero on suurin nuorilla
  • nuori tai keski-ikä. Suuri osa sairastuneista on 20–55-vuotiaita
  • äskettäinen virusinfektio
  • sydänleikkaus tai sydämeen kohdistunut toimenpide
  • autoimmuunisairaus, syöpä, rintakehän alueen sädehoito tai munuaisten vajaatoiminta.

Taudin uusiutumisen riskiä lisäävät

  • kortisonin käyttö ensimmäisenä hoitona. Tämä on tärkein yksittäinen asia. Kortisoni rauhoittaa kivun nopeasti, mutta lähes kaksinkertaistaa uusiutumisen todennäköisyyden
  • kolkisiinihoidon puuttuminen tai liian varhainen lopettaminen
  • hoidon keskeneräisyys – oireet tai tulehdusarvo eivät ole ehtineet rauhoittua ennen lääkityksen lopettamista
  • nuori ikä. Nuorilla aikuisilla tauti uusiutuu selvästi useammin kuin iäkkäillä
  • runsas neste sydänpussissa tai keuhkopussissa ensimmäisen kohtauksen aikana.

Miten perikardiitti todetaan

Diagnoosi rakentuu tyypillisestä kivusta ja siihen sopivista löydöksistä. Yksittäistä varmaa testiä ei ole, vaan kokonaisuus ratkaisee.

  • Sydänfilmi eli EKG. Perikardiitissa muutokset näkyvät laajalla alueella eivätkä rajoitu yhden sepelvaltimon alueelle. Tämä auttaa erottamaan taudin sydäninfarktista.
  • Verikokeet. Tulehdusarvo CRP on usein selvästi koholla. Sydänlihasvaurion merkkiaine troponiini kertoo, onko tulehdus ulottunut myös sydänlihakseen.
  • Sydämen kaikukuvaus eli ultraäänitutkimus. Näyttää, onko sydänpussissa nestettä ja toimiiko sydän normaalisti.
  • Sydämen magneettikuvaus tai tietokonetomografia tarvittaessa, jos tilanne on epäselvä tai tauti pitkittyy. Magneettikuvaus näyttää, onko tulehdus edelleen aktiivinen – tästä on hyötyä erityisesti uusiutuvassa taudissa.

Lääkäri kuuntelee myös sydänpussin hankausäänen, joka kuuluu parhaiten eteenpäin kumartuneessa asennossa. Se ei kuulu kaikilla eikä koko ajan, joten sen puuttuminen ei sulje diagnoosia pois.

Jos troponiini on koholla, mukana on myös sydänlihaksen tulehdusta. Silloin seuranta on tiiviimpi ja liikuntatauko pidempi.

Hoito

Tulehduskipulääke riittävällä annoksella on hoidon perusta, esimerkiksi ibuprofeeni 600 mg kolmesti vuorokaudessa. Annos pidetään täytenä, kunnes kipu on poissa ja tulehdusarvo normaali, ja vasta sen jälkeen lääke puretaan vähitellen. Liian aikainen lopettaminen on tavallisin syy siihen, että oireet palaavat. Vatsansuojalääke on useimmiten tarpeen.

Kolkisiini liitetään hoitoon aina, kun se sopii. Se on vanha, syysmyrkkyliljasta peräisin oleva tulehdusta rauhoittava lääke ja perikardiitin hoidon tärkein edistysaskel viime vuosikymmeninä: tutkimuksissa se on noin puolittanut uusiutumien määrän. Hoito kestää vähintään kolme kuukautta, uusiutuvassa taudissa pidempään, ja kolkisiini on yleensä viimeinen lääke, joka lopetetaan. Tavallisin haitta on ripuli.

Kortisonia vältetään ensimmäisenä hoitona. Se tehoaa kipuun nopeasti, mutta lisää selvästi uusiutumisen riskiä. Kortisoni otetaan käyttöön vasta, jos tulehduskipulääke ja kolkisiini eivät tehoa tai eivät sovi, ja silloin pienimmällä tehoavalla annoksella ja hyvin hitaasti purkaen.

Vaikeassa, toistuvassa taudissa on käytettävissä täsmähoito, joka salpaa tulehdusta ylläpitävän välittäjäaineen interleukiini-1:n. Suomessa käytössä on ihon alle pistettävä anakinra. Se vähentää uusiutumia tehokkaasti ja auttaa luopumaan kortisonista. Hoito kuuluu tautiin perehtyneeseen yksikköön.

Kipu helpottaa useimmilla muutamassa päivässä hoidon aloittamisesta. Lääkitys jatkuu silti pidempään kuin oireet – se on tarkoituksellista, ei ylihoitoa.

Liikunta ja paluu harjoitteluun

Liikuntatauko kuuluu perikardiitin hoitoon. Se on monelle taudin raskain osa, koska sairastuneet ovat usein nuoria ja liikunnallisesti aktiivisia.

Miksi rasitusta rajoitetaan

Sydämen lyödessä nopeammin sydänpussin lehdet hankautuvat toisiaan vasten tiheämmin ja voimakkaammin. Ajatus on, että tämä ärsyttää tulehtunutta kudosta ja voi ylläpitää tulehdusta. Sykkeen ja tulehdusarvon on havaittu kulkevan käsi kädessä, ja yhdessä tutkimuksessa sykettä hillitsevä beetasalpaaja paransi oireiden hallintaa ja näytti vähentävän uusiutumia.

On rehellistä sanoa, että näyttö on epäsuoraa. Satunnaistettua tutkimusta, jossa osa potilaista olisi arvottu liikkumaan ja osa lepäämään, ei ole tehty. Suositus perustuu asiantuntijoiden arvioon, tautimekanismiin ja yksittäisiin potilastapauksiin, joissa rasitus on laukaissut oireiden palaamisen. Rajoitus on silti perusteltu: se on halpa, se on väliaikainen ja sen vaihtoehtona on uusiutumisriski.

Kuinka pitkään

Eurooppalainen suositus rajoittaa rasittavaa liikuntaa aluksi ainakin kuukauden ajan. Sen jälkeen paluu suunnitellaan yksilöllisesti sen mukaan, ovatko oireet poissa ja tulehdusarvot normaalit ja onko rytmi rauhallinen. Amerikkalainen asiantuntijasuositus päätyy samaan kuukauden mittaiseen vähimmäisaikaan ja neuvoo pitämään sykkeen sen ajan alle sadan.

Kilpaurheilijoilla tauko on pidempi, tyypillisesti vähintään kolme kuukautta, ja paluu tapahtuu vaiheittain valvotusti.

Käytännössä aika ei ole kalenteriasia vaan tilanneasia: taukoa jatketaan, kunnes olet oireeton ja tulehdusarvo on normaali. Jos tauti uusiutuu, laskenta alkaa alusta uusiutumisen hetkestä.

Mikä on sallittua taukoaikana

Liikuntarajoitus ei tarkoita vuodelepoa.

  • Sallittua: kävely, arkiaskareet, työmatkat, kevyt kotityö, kaupassa käynti, rauhallinen pyöräily tasamaalla.
  • Vältettävää: juoksu, kuntosaliharjoittelu ja voimaharjoittelu, palloilulajit, mäkeen nousut, uinti kovalla teholla, kaikki treeni jossa hengästyt kunnolla tai syke nousee reilusti, sekä ponnistelu hengitys pidättäen (raskaat nostot).
  • Nyrkkisääntö: rasituksen pitää olla sellaista, että pystyt puhumaan lauseita hengästymättä.

Näin palaat harjoitteluun

  1. Aloita vasta, kun olet ollut kipeytymättä useita päiviä ja tulehdusarvo on kontrollissa normaali.
  2. Aloita kevyesti, esimerkiksi reippaalla kävelyllä tai kevyellä pyöräilyllä 20–30 minuuttia.
  3. Lisää yhtä asiaa kerrallaan – ensin kestoa, sitten vasta tehoa. Nosta kuormaa noin viikon välein, ei päivittäin.
  4. Kuuntele kipua, älä kelloa. Jos rintakipu, hengenahdistus tai tykytys palaa, keskeytä ja palaa edelliselle tasolle.
  5. Varaa aikaa. Kuukauden tauon jälkeen entiselle tasolle pääsee tavallisesti muutamassa viikossa, pidemmän tauon jälkeen hitaammin.

Keskeytä ja ota yhteyttä, jos liikunnan aikana tai sen jälkeen tulee rintakipua, poikkeavaa hengenahdistusta, tykytystä tai huimausta, tai jos kipu palaa aina samalla teholla.

Jos mukana on sydänlihastulehdus

Jos troponiini oli koholla eli kyseessä oli myoperikardiitti, liikuntatauko on pidempi ja paluu suunnitellaan erikseen. Silloin arvioidaan oireiden lisäksi verikoe, sydänfilmi, sydämen ultraäänitutkimus, usein vuorokauden rytmitallennus ja joskus magneettikuvaus. Tämä on eri tilanne kuin pelkkä sydänpussin tulehdus, eikä tässä artikkelissa kuvattu aikataulu päde siihen.

Liian pitkä kielto ei ole harmiton

Vuosia jatkuva liikuntakielto heikentää kuntoa, lisää ahdistusta ja vie usein enemmän elämänlaatua kuin itse tauti. Uusimmat suositukset korostavat siksi yksilöllistä arviota kiinteän kuukausimäärän sijaan. Jos sinulle on asetettu pitkä liikuntakielto ja olet ollut oireeton, se kannattaa ottaa puheeksi – rajoituksen purkaminen on yhtä lailla hoitopäätös kuin sen asettaminen.

Varaa kardiologin etävastaanotto 140 € (148 € ilman KELA-korvausta)

Jos rintakipu on jo tutkittu päivystyksessä mutta oireet jatkuvat, kipu palaa tulehduskipulääkkeen lopettamisen jälkeen tai mietit, milloin voit palata treeneihin, kardiologimme käy tilanteen läpi ja ohjaa tarvittaviin tutkimuksiin ilman lähetettä. Varaa aika → · Hinnasto

Uusi, voimakas tai pitkittyvä rintakipu kuuluu päivystykseen, ei etävastaanotolle.

Komplikaatiot

Sydänpussin neste ja tamponaatio

Nestettä kertyy sydänpussiin yli puolella sairastuneista. Useimmiten sitä on vähän, se ei aiheuta oireita eikä vaadi omaa hoitoa – se häviää, kun tulehdus rauhoittuu. Pelkkä maininta nesteestä lausunnossa ei siis ole hälyttävä löydös.

Ongelma syntyy, jos nestettä kertyy nopeasti tai paljon. Silloin paine sydänpussin sisällä nousee, sydän ei ehdi täyttyä kunnolla ja syntyy sydämen tamponaatio. Oireita ovat voimistuva hengenahdistus, heikotus, nopea syke ja verenpaineen lasku. Tamponaatio on hätätilanne, ja se hoidetaan tyhjentämällä neste neulalla sydänpussista. Tavallisessa virusperäisessä perikardiitissa tamponaatio on harvinainen, alle prosentin luokkaa. Riski on suurempi iäkkäillä ja silloin, kun taustalla on syöpä tai bakteeri-infektio.

Uusiutuva ja kroonistuva perikardiitti

Yleisin komplikaatio on uusiutuminen. Se kohtaa 15–30 prosenttia sairastuneista ja jopa puolta niistä, joita on hoidettu kortisonilla ilman kolkisiinia. Oireet ovat samat kuin ensimmäisellä kerralla mutta yleensä lievemmät. Uusiutumat ilmaantuvat useimmiten ensimmäisen puolentoista vuoden aikana.

Tautia kutsutaan jatkuvaksi, jos oireet eivät katkea yli 4–6 viikkoon, ja krooniseksi, jos se on kestänyt yli kolme kuukautta. Osalla kierre jatkuu vuosia: kipu palaa aina, kun lääkitystä kevennetään. Tämä on harvoin vaarallista, mutta se rajoittaa arkea, liikuntaa ja työtä, ja jatkuva uusiutumisen pelko on monelle raskaampi kuin itse kipu.

Tässä tilanteessa kaksi asiaa ratkaisee: kolkisiinia jatketaan riittävän pitkään, ja kortisonista pyritään eroon hitaasti. Jos tämä ei onnistu, interleukiini-1:n salpaus on tehokkain hoito.

Pitkäkestoinenkin perikardiitti on lähtökohtaisesti hyväennusteinen. Se ei lyhennä elinikää eikä tavallisessa muodossaan johda pysyviin sydänvaurioihin. Useimmilla tauti sammuu lopulta itsestään, vaikka tie oireettomuuteen voi kestää vuosia.

Konstriktio

Harvinaisin mutta vakavin pitkäaikaiskomplikaatio on konstriktio: sydänpussi paksuuntuu, arpeutuu ja joskus kalkkeutuu, jolloin se puristaa sydäntä eikä sydän pysty täyttymään kunnolla. Oireet muistuttavat sydämen vajaatoimintaa – hengenahdistusta, turvotusta ja väsymystä. Hoito on jäykistyneen sydänpussin kirurginen poisto.

Riski riippuu täysin taudin syystä. Tavallisessa virusperäisessä perikardiitissa se on alle puoli prosenttia. Autoimmuunitautiin, syöpään tai leikkaukseen liittyvässä taudissa riski on muutaman prosentin luokkaa ja bakteerin aiheuttamassa märkäisessä perikardiitissa selvästi suurempi. Se tavallisin perikardiitti, jota tämä artikkeli koskee, ei siis juuri koskaan johda konstriktioon.

Milloin kardiologille

Varaa aika, jos

  • perikardiitti on uusiutunut tai oireet jatkuvat viikkoja hoidosta huolimatta
  • kipu palaa aina, kun tulehduskipulääkettä vähennetään
  • sinulle on aloitettu kortisoni perikardiitin vuoksi ja haluat arvion siitä, miten siitä päästään eroon
  • sinulla on ollut perikardiitti ja mietit, milloin voit palata liikuntaan tai kilpaurheiluun
  • rasituksensieto ei palaudu tai rintakipu jatkuu, vaikka tulehdusarvot ovat normaalit.

Äkillisessä, voimakkaassa tai pitkittyvässä rintakivussa oikea paikka on päivystys tai 112.

Usein kysyttyä

Onko sydänpussin tulehdus vaarallinen?

Tavallinen virusperäinen perikardiitti on kivulias mutta harvoin vaarallinen. Se ei lyhennä elinikää eikä vaurioita sydänlihasta. Vakavat komplikaatiot – tamponaatio ja konstriktio – ovat harvinaisia ja liittyvät useimmiten muuhun kuin virusperäiseen tautiin.

Kuinka kauan perikardiitti kestää?

Useimmilla kipu helpottaa muutamassa päivässä hoidon aloittamisesta ja tauti paranee viikoissa. Kolkisiinihoito jatkuu silti vähintään kolme kuukautta, koska se estää uusiutumista. Osalla tauti uusiutuu tai pitkittyy kuukausiksi.

Milloin voin taas urheilla?

Rasittavasta liikunnasta pidetään taukoa ainakin kuukausi, ja siihen asti kunnes olet oireeton ja tulehdusarvot ovat normaalit. Kilpaurheilussa tauko on pidempi, tyypillisesti vähintään kolme kuukautta. Paluu tehdään portaittain: ensin kevyttä liikuntaa, sitten kestoa ja vasta lopuksi tehoa. Kävely ja arkiaskareet ovat sallittuja koko ajan.

Miten perikardiitti erotetaan sydäninfarktista?

Ei oireiden perusteella, vaan sydänfilmillä, verikokeella ja tarvittaessa kuvantamisella. Perikardiitin kipu on tyypillisesti pitkäkestoisempi, asennosta riippuva ja hengitykseen liittyvä, ja sairastunut on usein nuorempi. Nämä ovat kuitenkin todennäköisyyksiä, eivät sääntöjä. Uusi rintakipu tutkitaan aina.

Miksi kortisonia ei anneta heti, jos se auttaa nopeasti?

Koska nopea helpotus tulee myöhemmän uusiutumisen hinnalla. Kortisonilla hoidetuilla uusiutumisen riski on selvästi suurempi kuin kolkisiinilla hoidetuilla, ja pitkittyvä kortisoniriippuvuus on vaikeahoitoisen perikardiitin tavallisin taustatekijä. Valinnan tekee hoitava lääkäri – kortisonille on omat perustellut käyttöaiheensa.

Voiko perikardiitin saada uudelleen vuosien päästä?

Kyllä, mutta se on epätavallista. Uusiutumat ilmaantuvat useimmiten ensimmäisen puolentoista vuoden aikana, ja ensimmäiset kohtaukset ovat voimakkaimpia. Ajan myötä oireet tyypillisesti vaimenevat.

Pitääkö perikardiitin jälkeen käydä seurannassa?

Lyhyt seuranta kuuluu asiaan: tulehdusarvo ja vointi tarkistetaan tavallisesti parin viikon kuluttua hoidon aloituksesta ja uudelleen ennen lääkityksen lopettamista. Jos tauti ei uusiudu, pitkäaikaista seurantaa ei tarvita.

Mihin tiedot perustuvat

  • Schulz-Menger J, Collini V, Gröschel J ym. 2025 ESC Guidelines for the management of myocarditis and pericarditis. European Heart Journal 2025;46:3952–4041.
  • Wang TKM, Klein AL, Cremer PC ym. 2025 Concise clinical guidance: an ACC expert consensus statement on the diagnosis and management of pericarditis. Journal of the American College of Cardiology 2025;86:2691–719.
  • Kytö V, Niemelä M. Akuutti sydänpussitulehdus. Duodecim 2017;133:391–6.
  • Lehtonen J, Kytö V. Kolkisiini – unohdettu lääke sydänpussitulehduksessa. Duodecim 2017;133:389.
  • Kytö V, Sipilä J, Rautava P. Clinical profile and influences on outcomes in patients hospitalized for acute pericarditis. Circulation 2014;130:1601–6.
  • Collini V, Siega Vignut L, Angriman F ym. Age-stratified patterns in clinical presentation, treatment and outcomes in acute pericarditis. Heart 2024;110:1139–44.
  • Imazio M, Brucato A, Cemin R ym. A randomized trial of colchicine for acute pericarditis (ICAP). New England Journal of Medicine 2013;369:1522–8.
  • Imazio M, Brucato A, Maestroni S ym. Risk of constrictive pericarditis after acute pericarditis. Circulation 2011;124:1270–5.
  • Imazio M, Andreis A, Agosti A ym. Usefulness of beta-blockers to control symptoms in patients with pericarditis. American Journal of Cardiology 2021;146:115–9.
  • Brucato A, Imazio M, Gattorno M ym. Effect of anakinra on recurrent pericarditis (AIRTRIP). JAMA 2016;316:1906–12.

Kirjoittaja: Jukka Lehtonen, dosentti, kardiologian erikoislääkäri
Lääketieteellisesti tarkistanut: Juho Viikilä, kardiologian erikoislääkäri — Tarkistettu: 18.9.2026

Aiheeseen liittyvää