Lyhyt vastaus

”Riski pieneni 30 prosenttia” ei kerro, kuinka moni hyötyi. Se kertoo vain, kuinka suuri osa riskistä poistui – ja jos riski oli alun perin pieni, kolmasosa pienestä on hyvin pieni.

Sama 30 prosenttia voi tarkoittaa yhtä hyötyjää sadasta tai viittä hyötyjää sadasta. Ero ei ole tutkimuksessa vaan siinä, kuinka suuri lukijan oma riski on.

Kaksi tapaa kertoa sama tulos

Kuvitellaan tutkimus, jossa vertailuryhmässä tapahtuma kohtaa neljää ihmistä sadasta ja hoitoryhmässä kolmea.

Suhteellinen riskinvähenemä on 25 prosenttia: neljästä tapahtumasta on jäljellä kolme, eli neljäsosa on poistunut.

Absoluuttinen riskinvähenemä on yksi prosenttiyksikkö: sadasta ihmisestä yksi vältti tapahtuman.

Molemmat luvut ovat oikein. Ne kuvaavat samaa tulosta. Mutta lukijalle ne kuulostavat täysin erilaisilta, ja vain jälkimmäinen vastaa siihen kysymykseen, joka lukijalla on mielessään: mitä minulle todennäköisesti tapahtuu?

Esimerkki: sama 30 prosenttia, viisinkertainen hyöty

Kaksi espanjalaista ruokavaliotutkimusta havainnollistaa asian hyvin, koska niiden suhteelliset luvut ovat suunnilleen samaa luokkaa mutta absoluuttiset eivät.

PREDIMED tutki ihmisiä, joilla ei ollut vielä todettua sydän- ja verisuonitautia mutta joiden riski oli suuri. Välimeren ruokavalio vähensi tapahtumia noin 30 prosenttia. Käytännössä tapahtuman koki noin 3–4 prosenttia Välimeren ruokavaliota noudattaneista ja runsaat 4 prosenttia vertailuryhmästä. Ero oli noin yksi tapahtuma sataa osallistujaa kohti viidessä vuodessa.

CORDIOPREV tutki ihmisiä, joilla sepelvaltimotauti oli jo todettu. Siinä suhteellinen vähenemä oli suunnilleen neljäsosa – siis samaa suuruusluokkaa. Tapahtuman koki 17 prosenttia Välimeren ruokavalion ryhmästä ja 22 prosenttia vertailuryhmästä. Ero oli viisi tapahtumaa sataa osallistujaa kohti seitsemässä vuodessa.

Suhteelliset luvut ovat siis lähellä toisiaan, mutta todellinen hyöty on jälkimmäisessä viisinkertainen. Syy on yksinkertainen: CORDIOPREVin osallistujilla oli enemmän hävittävää. Kun lähtöriski on viisinkertainen, sama suhteellinen vähenemä tuottaa viisinkertaisen absoluuttisen hyödyn.

Tästä seuraa sääntö, joka pätee lääkkeisiin yhtä lailla kuin ruokaan: suhteellinen hyöty on suunnilleen sama kaikilla, absoluuttinen hyöty riippuu siitä, kuka olet. Siksi sama tutkimustulos voi olla sinulle merkittävä ja naapurillesi lähes merkityksetön.

”Riski kaksinkertaistui” – verrattuna mihin?

Sama ongelma toisin päin koskee haittoja. Otsikko ”riski kaksinkertaistui” on lähes aina suhteellinen luku, ja sen merkitys riippuu täysin siitä, mistä lähdettiin liikkeelle.

Tunnetuin esimerkki on Britanniasta. Lokakuussa 1995 maan lääketurvakomitea varoitti, että kolmannen polven ehkäisypillerit kaksinkertaistavat laskimotukoksen riskin. Luku oli oikein.

Absoluuttisina lukuina kyse oli tästä: aiempien pillereiden käyttäjistä noin yhdelle 7 000:sta tuli tukos, uusien käyttäjistä kahdelle 7 000:sta. Yksi lisätapaus seitsemää tuhatta naista kohti.

Varoitus välitettiin julkisuuteen suhteellisena lukuna. Moni lopetti pillerit, ja seuraavana vuonna Englannissa ja Walesissa tehtiin arviolta 13 000 raskaudenkeskeytystä enemmän kuin edeltävänä vuonna. Raskauteen ja keskeytykseen liittyy itsessään suurempi tukosriski kuin siihen pilleriin, jota varoitus koski.

Sääntö on yleinen: jos jokin kaksinkertaistaa riskin, joka on lähtökohtaisesti yksi sadasta, sadasta yksi sairastuu lisää. Jos se kaksinkertaistaa riskin, joka on yksi sadastatuhannesta, lisäys on yksi sadastatuhannesta. Uutisen luku on molemmissa sama.

Tämä on syy siihen, miksi harvinaisten haittavaikutusten uutisointi kuulostaa usein pelottavammalta kuin aihe ansaitsee – ja miksi tavallisten riskitekijöiden uutisointi kuulostaa toisinaan vaatimattomammalta kuin se ansaitsisi.

”Kuinka monta pitää hoitaa”

Absoluuttisen luvun voi kääntää muotoon, joka on usein havainnollisin: kuinka monen ihmisen pitää tehdä muutos, jotta yksi heistä hyötyy.

Kovan rasvan vähentämistä koskevassa Cochrane-katsauksessa luku oli noin 56: kun 56 ihmistä vähensi kovaa rasvaa neljän vuoden ajan, yksi heistä välttyi sydän- tai verisuonitapahtumalta. Sepelvaltimotautia jo sairastavilla luku oli hieman pienempi.

Tämä kuulostaa vaatimattomalta, ja yksilön kannalta se onkin epävarma lupaus. Väestön tasolla se ei ole vaatimaton: jos muutoksen tekee miljoona ihmistä, puhutaan kymmenistä tuhansista vältetyistä tapahtumista. Sama luku voi siis olla samaan aikaan pieni sinulle ja suuri Suomelle.

Toinen tapa suhteuttaa: numero 56 koskee neljää vuotta. Ruokavaliota ei noudateta neljää vuotta vaan loppuelämä, eikä yksikään tutkimus mittaa sitä.

Miksi otsikossa lukee lähes aina suhteellinen luku

Suhteellinen luku on aina suurempi ja siksi kiinnostavampi. Se on myös se luku, joka tyypillisesti mainitaan tutkimuksen tiivistelmässä ja tiedotteessa.

Liioittelu ei myöskään ala toimittajasta. Brittiläisessä tutkimuksessa käytiin läpi 462 yliopiston tiedotetta ja niistä syntyneet uutiset. Kun tiedote oli yleistänyt eläinkokeen tuloksen ihmisiin, näin teki myös 86 prosenttia uutisista; kun tiedote ei ollut yleistänyt, osuus oli 10 prosenttia. Vastaava ero näkyi liioitelluissa syy-seuraussuhteissa (81 % vastaan 18 %) ja lukijalle annetuissa ohjeissa (58 % vastaan 17 %).

Sama tutkimus teki toisenkin havainnon: liioittelu ei lisännyt uutisen läpimenoa. Tiedotteet, jotka kertoivat tuloksen varovasti, päätyivät uutisiin yhtä usein kuin liioitellut.

Tämä ei yleensä ole vilppiä. Suhteellinen luku on tutkijoiden luonteva kieli, koska se on vertailukelpoinen tutkimuksesta toiseen. Ongelma syntyy vasta, kun luku siirtyy sellaisenaan otsikkoon, jossa lukija tulkitsee sen omaksi todennäköisyydekseen.

Sama mekanismi selittää suuren osan siitä, miksi terveysuutisointi näyttää heiluvan ääripäästä toiseen. Uutiset eivät useimmiten ole ristiriidassa keskenään – ne vastaavat eri kysymykseen. Yksi tutkimus mitasi verikoetta, toinen sairastumista. Yksi seurasi kolme vuotta, toinen kymmenen. Yksi koski sepelvaltimotautia, toinen kaikkia sydän- ja verisuonitapahtumia yhteenlaskettuna. Kun otsikko tiivistää nämä samaan muotoon, syntyy vaikutelma, että tiede vaihtoi mieltään.

Mitä nämä luvut tarkoittavat juuri sinulle? Väestötason luku ei kerro, kuinka suuri sinun oma riskisi on – ja juuri se ratkaisee, kuinka paljon hoidosta tai elintapamuutoksesta on sinulle hyötyä. Kardiologi käy läpi verenpaineen, verikokeet ja sukuhistorian ja kertoo, mihin kohtaan asteikkoa sinä asetut.

Varaa aika kardiologille (140 €, ilman Kela-korvausta 148 €) → hinnasto

Jos absoluuttista lukua ei kerrota, sen voi usein laskea

Hyvin kirjoitetussa jutussa on molemmat luvut. Jos ei ole, kannattaa etsiä alkuperäisjulkaisun tiivistelmä – siinä on lähes aina tapahtumamäärät molemmissa ryhmissä, ja loppu on vähennyslasku.

Jos tapahtuma kohtasi 22:ta sadasta vertailuryhmässä ja 17:ää sadasta hoitoryhmässä, absoluuttinen ero on viisi prosenttiyksikköä. Kun sata jaetaan viidellä, saadaan kaksikymmentä: kahdenkymmenen ihmisen on tehtävä muutos, jotta yksi hyötyy.

Sama lasku toimii mihin tahansa suuntaan, eikä siihen tarvita muuta kuin ne kaksi lukua, jotka uutisesta yleensä puuttuvat.

Miksi kukaan ei voi luvata, että juuri sinä hyödyt

Absoluuttinen luku paljastaa myös sen, mistä hoidossa on kyse. Kun kahdenkymmenen ihmisen on tehtävä muutos, jotta yksi hyötyy, kukaan ei voi tietää etukäteen, kuka niistä kahdestakymmenestä on se yksi.

Tämä ei tarkoita, että hoito olisi arpapeliä. Se tarkoittaa, että hyöty on todennäköisyys, ei lupaus – ja että todennäköisyys on sitä suurempi, mitä suurempi lähtöriski on. Juuri siksi lääkäri kysyy verenpainetta, kolesterolia, tupakointia ja sukuhistoriaa ennen kuin sanoo mitään siitä, kannattaako jotakin tehdä.

Sama syy tekee riskilaskureista hyödyllisiä. Ne eivät ennusta yksilön kohtaloa, mutta ne kertovat, kummalla puolella asteikkoa olet – ja se ratkaisee, kuinka paljon mikä tahansa hyödyllinen muutos sinulle tuottaa. Samaa tehtävää palvelevat myös suorat mittaukset, kuten sepelvaltimoiden kalkkipistemäärä.

Kuusi kysymystä, joilla luet terveysuutisen

  1. Onko luku suhteellinen vai absoluuttinen? Jos jutussa on vain prosenttiluku eikä yhtään tapahtumamäärää, olennainen tieto puuttuu.
  2. Mikä oli lähtöriski? Kaksinkertainen riski on paljon, jos lähtötaso on yksi sadasta – ja lähes merkityksetön, jos se on yksi sadastatuhannesta.
  3. Mitä mitattiin? Kolesterolin tai verenpaineen muutos ei ole sama asia kuin sydäninfarkti. Verikoe voi muuttua suotuisasti ilman että sairastuvuus muuttuu, ja tästä on tutkimuksissa varoittavia esimerkkejä.
  4. Ketä tutkittiin? Tulos, joka on saatu sepelvaltimotautia sairastavilla miehillä, ei siirry sellaisenaan terveeseen 40-vuotiaaseen.
  5. Kuinka kauan seurattiin? Neljän vuoden tulosta ei voi ulottaa neljäänkymmeneen kumpaankaan suuntaan.
  6. Onko tämä yksi tutkimus vai näytön kokonaisuus? Yksittäinen tutkimus on uutinen. Johtopäätös syntyy vasta, kun useat erilaiset tutkimustavat osoittavat samaan suuntaan.

Nämä kuusi kysymystä eivät vaadi lääketieteen opintoja. Ne vaativat vain sen, ettei prosenttilukua ota vastaan sellaisenaan.

Yhteenveto

Suhteellinen riskinvähenemä kertoo, kuinka suuri osa riskistä poistui. Absoluuttinen kertoo, kuinka moni hyötyi. Otsikoissa esiintyy lähes aina edellinen, mutta jälkimmäinen vastaa siihen kysymykseen, jonka lukija esittää.

Sama hoito tuottaa suurimman absoluuttisen hyödyn niille, joiden riski on suurin. Siksi tutkimustuloksen merkitys sinulle riippuu yhtä paljon sinun lähtötilanteestasi kuin itse tutkimuksesta – ja siksi oman riskitason selvittäminen on käytännössä hyödyllisempää kuin yksittäisten otsikoiden seuraaminen.

Lähteet

  1. Estruch R ym. Primary Prevention of Cardiovascular Disease with a Mediterranean Diet Supplemented with Extra-Virgin Olive Oil or Nuts. New England Journal of Medicine. 2018;378:e34. Korjattu uudelleenjulkaisu. Alkuperäisjulkaisu.
  2. Delgado-Lista J ym. Long-term secondary prevention of cardiovascular disease with a Mediterranean diet and a low-fat diet (CORDIOPREV): a randomised controlled trial. Lancet. 2022;399:1876–1885. Alkuperäisjulkaisu.
  3. Hooper L ym. Reduction in saturated fat intake for cardiovascular disease. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2020;8:CD011737. Katsaus.
  4. Sumner P ym. The association between exaggeration in health related science news and academic press releases: retrospective observational study. BMJ. 2014;349:g7015. Tutkimusjulkaisu.
  5. Gigerenzer G ym. Helping Doctors and Patients Make Sense of Health Statistics. Psychological Science in the Public Interest. 2007;8:53–96. Tutkimusjulkaisu.

Kirjoittaja: Jukka Lehtonen, dosentti, kardiologian erikoislääkäri
Lääketieteellisesti tarkistanut: Tuomas Kerola, dosentti, kardiologian erikoislääkäri — Tarkistettu: 6.9.2026

Tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa henkilökohtaista lääkärin arviota.