Ruokavalion muuttaminen voi vähentää sydän- ja verisuonitapahtumia, mutta kaikki terveellisiksi ajatellut muutokset eivät ole tuottaneet tutkimuksissa samaa hyötyä. Välimeren ruokavaliosta on saatu lupaavia tuloksia myös jo sepelvaltimotautiin sairastuneilla. Pelkkä rasvan vähentäminen ei sen sijaan ole osoittautunut yhtä vakuuttavaksi keinoksi.

Miksi satunnaistettuja tutkimuksia tarvitaan

Ravinnon ja sydänterveyden yhteydestä julkaistaan paljon tutkimuksia, joissa seurataan ihmisten ruokailutottumuksia ja myöhempää sairastumista. Niiden tulkintaa vaikeuttaa se, että terveellisesti syövät saattavat myös liikkua enemmän, tupakoida vähemmän ja huolehtia muutenkin terveydestään.

Satunnaistetuissa tutkimuksissa osallistujat arvotaan erilaisiin ruokavalioryhmiin. Näin ryhmistä pyritään tekemään lähtötilanteessa vertailukelpoisia, jolloin myöhemmät terveyserot voidaan yhdistää ruokavaliomuutokseen luotettavammin. Tässä artikkelissa tarkastellaan keskeisiä tällaisia tutkimuksia, joissa seurattiin sairastumista tai kuolemia.

Miksi ruokavaliota on vaikea tutkia satunnaistetusti

Satunnaistaminen on paras käytettävissä oleva keino, mutta ruoassa se toimii huonommin kuin lääkkeissä. Tämä kannattaa tietää ennen kuin tuloksia lukee, koska se selittää suuren osan siitä, miksi tulokset näyttävät ristiriitaisilta.

Osallistujaa ei voi sokeuttaa. Lääketutkimuksessa kukaan ei tiedä, saako lääkettä vai lumetta. Ruokavaliotutkimuksessa osallistuja tietää aina, mitä hänen lautasellaan on. Se voi vaikuttaa myös muuhun käyttäytymiseen: se, joka on arvottu ”terveelliseen” ryhmään, saattaa samalla liikkua enemmän tai lopettaa tupakoinnin.

Syömistä ei voi varmentaa. Tämä on ravitsemustutkimuksen keskeisin ongelma. Tutkija tietää, mitä ryhmälle on neuvottu, mutta ei sitä, mitä ryhmä tosiasiassa söi. Ruokapäiväkirjat ja haastattelut perustuvat muistiin ja itsearviointiin, ja ihmiset raportoivat järjestelmällisesti syövänsä terveellisemmin ja vähemmän kuin todellisuudessa. Joissakin tutkimuksissa käytetään mittareita, joita ei voi muistaa väärin – veren rasvahappokoostumusta tai virtsan natriumia – mutta useimmissa ruoka-aineissa tällaista merkkiainetta ei ole.

Ryhmien ero kaventuu ajan myötä. Vertailuryhmäkin muuttaa tapojaan, koska se osallistuu tutkimukseen ja saa terveysneuvontaa. Vuosien mittaan ryhmät alkavat muistuttaa toisiaan. Jos ryhmien todellinen ero jää pieneksi, tutkimus näyttää tuloksettomalta, vaikka ruokavaliolla sinänsä olisi merkitystä.

Vertailukohtana ei ole tyhjyys. Lääketutkimuksessa verrataan lääkettä lumeeseen. Ruoassa verrataan aina ruokavaliota toiseen ruokavalioon. Kun jotakin vähennetään, tilalle syödään jotakin muuta – ja tulos riippuu yhtä paljon korvaajasta kuin vähennettävästä.

Aikajänne on väärä. Sepelvaltimotauti kehittyy vuosikymmeniä. Tutkimukset kestävät tyypillisesti neljästä seitsemään vuotta. Lyhyt tutkimus voi jäädä näyttämättä hyötyä, joka syntyisi kolmessakymmenessä vuodessa.

Näistä syistä ravitsemuksen satunnaistettu tutkimus mittaa harvoin sitä, mitä otsikossa luvataan. Se mittaa yleensä sitä, mitä ruokavalio-ohjauksella saadaan aikaan tavallisessa elämässä – ja se on eri kysymys kuin se, mitä täydellisesti noudatettu ruokavalio tekisi. Käytännön kannalta ensimmäinen kysymys on usein tärkeämpi.

Yhdistetty päätetapahtuma ei ole sama asia kuin sepelvaltimotauti

Tuloksia lukiessa on erotettava sepelvaltimotauti laajemmasta sydän- ja verisuonitautien kokonaisuudesta. Jos tutkimuksessa vähenevät sydäninfarktien, aivohalvausten ja verisuonikuolemien yhteenlasketut tapahtumat, siitä ei vielä seuraa, että jokainen näistä vähenisi erikseen. Yhdistetty päätetapahtuma valitaan usein siksi, että tapahtumia kertyisi tarpeeksi tilastollista vertailua varten – ei siksi, että kaikki sen osat olisivat yhtä tärkeitä. Sama koskee prosenttilukuja: suhteellinen ja absoluuttinen riskinvähenemä tarkoittavat eri asiaa.

Lyon Diet Heart Study: kokonainen ruokavalio infarktin jälkeen

Ranskalainen Lyon Diet Heart Study oli varhainen osoitus siitä, että kokonaisen ruokavalion muuttaminen saattaa vaikuttaa sydänpotilaan ennusteeseen. Ensimmäisestä sydäninfarktistaan toipuneet osallistujat arvottiin Välimeren ruokavaliota mukailevaan ryhmään tai tavanomaista infarktin jälkeistä ruokavaliota noudattavaan vertailuryhmään.

Koeruokavaliossa muutettiin useita asioita samanaikaisesti. Eläinrasvoja korvattiin pehmeämmillä rasvoilla, ja ruokavalioon kuului erityinen rypsiöljypohjainen levite. Kyse ei ollut pelkästään oliiviöljyn lisäämisestä. Lyonin alkuperäisraportti.

Noin neljän vuoden seurannassa sydänkuolemia ja uusia, kuolemaan johtamattomia sydäninfarkteja oli Välimeren ruokavalioryhmässä selvästi vähemmän. Tulos oli poikkeuksellisen suuri ja teki tutkimuksesta tunnetun.

Tutkimus oli kuitenkin verraten pieni, eikä sen perusteella voida osoittaa, mikä ruokavalion osa tuotti hyödyn. Se antaa ennen kaikkea näyttöä ruokavaliokokonaisuudesta. Myöskään ruokavalion hyöty ei poistanut muiden riskitekijöiden merkitystä: esimerkiksi korkea kolesteroli ja verenpaine ennustivat edelleen uusia tapahtumia. Lyonin loppuraportti.

PREDIMED: suuren riskin henkilöt ennen sairastumista

Espanjalainen PREDIMED siirsi huomion ihmisiin, joilla ei vielä ollut todettua sydän- ja verisuonitautia mutta joiden sairastumisriski oli suuri. Osallistujat ohjattiin noudattamaan joko ekstra-neitsytoliiviöljyllä täydennettyä Välimeren ruokavaliota, pähkinöillä täydennettyä Välimeren ruokavaliota tai rasvan vähentämiseen tähtäävää vertailuruokavaliota. Öljyä tai pähkinöitä annettiin osallistujille maksutta.

Maksuton elintarvike ei ollut pelkkä kannustin. Se on yksi harvoista keinoista varmistaa, että ryhmien välille todella syntyy ero – ja samalla syy siihen, ettei tulosta voi suoraan siirtää tilanteeseen, jossa ihminen saa vain ruokalistan.

Lähes viiden vuoden seurannassa sydäninfarktin, aivohalvauksen tai verisuonikuoleman muodostama yhteistulos oli molemmissa Välimeren ruokavalioryhmissä parempi. Suhteellinen riski oli noin 30 prosenttia pienempi. Tämä ei tarkoita, että sadasta osallistujasta kolmekymmentä vältti tapahtuman: tapahtuman koki noin 3–4 prosenttia Välimeren ruokavalioryhmistä ja runsaat 4 prosenttia vertailuryhmästä.

PREDIMEDiin liittyy olennainen varaus. Osallistujien ryhmiin jakamisessa havaittiin poikkeamia satunnaistamisesta, minkä vuoksi alkuperäinen julkaisu vedettiin pois ja korvattiin uudella analyysillä. Hyödyn suunta säilyi korjauksissa, mutta tutkimuksen toteutusvirheitä ei pidä sivuuttaa. Tulos koskee lisäksi tapahtumien yhdistelmää, eikä sellaisenaan osoita vastaavaa vähenemää pelkästään sydäninfarkteissa. PREDIMEDin korjattu julkaisu.

CORDIOPREV: ruokavalio nykyaikaisen lääkehoidon rinnalla

CORDIOPREV-tutkimuksessa kysyttiin, hyötyvätkö jo sepelvaltimotautia sairastavat Välimeren ruokavaliosta myös nykyaikaisen lääkehoidon rinnalla. Espanjalaiset potilaat arvottiin Välimeren ruokavalioon tai vähärasvaiseen ruokavalioon. Molemmat ryhmät saivat pitkäjänteistä ravitsemusohjausta.

Vertailu oli vaativa: myös vähärasvainen ruokavalio sisälsi terveellisiä valintoja. Välimeren ryhmässä painotettiin muun muassa oliiviöljyä, pähkinöitä ja rasvaista kalaa. Tutkimus ei ollut laihdutusohjelma.

Seitsemän vuoden aikana tutkimuksen seuraaman sydän- tai verisuonitapahtuman koki noin 17 prosenttia Välimeren ruokavalioryhmästä ja 22 prosenttia vähärasvaisen ruokavalion ryhmästä. Seurattuihin tapahtumiin kuuluivat sydäninfarktin ja verisuonikuoleman lisäksi esimerkiksi aivoinfarkti ja verenkiertoa palauttavat toimenpiteet.

Tulos tukee ruokavaliohoidon käyttöä lääkityksen rinnalla. Tutkimus tehtiin kuitenkin yhdessä sairaalassa, ja osallistujista suuri enemmistö oli miehiä. Siksi tuloksen tarkasta suuruudesta muissa väestöissä tarvitaan lisää tietoa. CORDIOPREV.

Women’s Health Initiative: rasvan määrä ei ole sama asia kuin sen laatu

Yhdysvaltalainen Women’s Health Initiative eli WHI testasi laajassa tutkimuksessa rasvan kokonaismäärän vähentämistä. Vaihdevuodet ohittaneet naiset arvottiin joko ruokavaliomuutosta tukevaan ohjaukseen tai tavanomaisia ruokailutottumuksia jatkavaan vertailuryhmään. Rasvaa vähentävän ryhmän tavoitteena oli myös lisätä kasvisten, hedelmien ja viljatuotteiden käyttöä.

Noin kahdeksan vuoden aikana ei todettu selvää vähenemää sepelvaltimotaudissa, aivohalvauksissa tai sydän- ja verisuonitaudeissa kokonaisuutena. Myös muutokset keskeisissä riskitekijöissä jäivät melko pieniksi.

Tulos ei tarkoita, että kasviksista olisi hyödytöntä huolehtia. Tutkimuksessa testattiin tiettyä ohjausohjelmaa ja sen aikaansaamaa muutosta. Rasvan vähentyessä väheni myös pehmeiden rasvojen saanti, eikä tavoitteena ollut nimenomaan korvata kovaa rasvaa pehmeällä. WHI muistuttaa siitä, että rasvan määrä ja sen laatu ovat eri kysymyksiä. Pelkkä vähärasvaisuus ei kuvaa ruokavalion kaikkia sydänterveyteen vaikuttavia ominaisuuksia. WHI.

Sydney Diet Heart Study: kolesterolin lasku ei riitä todisteeksi

Rasvan laatua koskevassa keskustelussa on huomioitava myös Sydney Diet Heart Study. Tässä vanhassa australialaisessa tutkimuksessa sepelvaltimotautitapahtuman sairastaneet miehet arvottiin muuttamaan rasvankäyttöään tai jatkamaan ilman erityistä tutkimusruokavalio-ohjausta.

Koeryhmässä eläinrasvoja ja tavanomaisia levitteitä korvattiin safloriöljyllä ja siitä valmistetulla margariinilla. Näin lisättiin erityisesti omega-6-sarjan linolihapon saantia. Vuosikymmeniä myöhemmin palautettujen tutkimustietojen analyysissä koeryhmän kolesteroli laski, mutta sydän- ja verisuonikuolemia oli enemmän.

Havainto kuuluu näytön kokonaisuuteen, vaikka se poikkesi odotuksista. Samalla tutkimus oli pieni, aineistossa oli puutteita ja käytetyt rasvatuotteet sekä muu hoito kuuluivat toiseen aikakauteen. Tutkimus ei siksi yksin ratkaise kaikkien kasviöljyjen vaikutusta.

Sen tärkeä opetus on tutkimuksellinen: suotuisa muutos verikokeessa ei yksin riitä osoittamaan, että juuri kyseinen ruokavaliomuutos ehkäisee sairastumista tai kuolemia. Myös nämä lopputulokset on tutkittava. Sydneyn tutkimuksen uusi analyysi.

DART: yksittäiset neuvot, eri tulokset

Brittiläisessä DART-tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen rasvaa, kalaa ja viljakuitua koskevia neuvoja. Sydäninfarktista toipuneet miehet arvottiin saamaan tai olemaan saamatta kutakin näistä ohjeista. Sama osallistuja saattoi siis saada useamman neuvon.

Rasvaista kalaa lisäämään kehotetuilla oli kahden vuoden aikana vähemmän kuolemia kuin niillä, jotka eivät saaneet kalaneuvontaa. Rasvaa tai kuitua koskevista neuvoista ei saatu vastaavaa hyötyä. Uusintainfarktin ja sepelvaltimotautikuoleman yhdistelmä ei kuitenkaan vähentynyt selvästi millään neuvontatavalla. DART.

Myöhemmässä seurannassa kalaneuvontaan liittynyt alkuvaiheen eloonjäämishyöty ei säilynyt selvänä pitkäaikaisena hyötynä. Myös ryhmien ruokavalioerot olivat kaventuneet. Tämä muistuttaa seuranta-ajan merkityksestä: lyhyemmän tutkimusjakson tulosta ei voi automaattisesti ulottaa loppuelämään. Kalansyöntiä koskevasta tutkimuksesta ei myöskään voi suoraan päätellä kalaöljykapselien vaikutusta, sillä kyse on erilaisesta muutoksesta. DARTin pitkäaikaisseuranta.

Cochrane-katsaus: mitä kovan rasvan vähentäminen tuottaa

Yksittäiset tutkimukset voivat näyttää ristiriitaisilta, koska niissä muutetaan eri asioita ja tutkitaan erilaisia ihmisiä. Kokonaiskuvaa auttaa hahmottamaan Cochrane-katsaus, johon koottiin viisitoista pitkäkestoista satunnaistettua tutkimusta tyydyttyneen eli kovan rasvan vähentämisestä.

Katsauksessa kovan rasvan vähentäminen pienensi sydän- ja verisuonitapahtumien yhdistettyä riskiä noin 17 prosenttia. Kokonaiskuolleisuudessa tai sydän- ja verisuonikuolleisuudessa ei kuitenkaan todettu selvää hyötyä. Myös yksittäisiin sydäninfarkteihin liittyvä näyttö jäi epävarmemmaksi. Näytön kokonaisuus on siis myönteisempi tapahtumien ehkäisyn kuin eliniän pidentämisen osalta.

Katsaus ei myöskään tee kaikista korvaavista ruoka-aineista samanarvoisia. Kun jotakin vähennetään, tilalle syödään jotakin muuta. Hyöty näkyi selvimmin silloin, kun kova rasva korvattiin pehmeällä rasvalla. Mitä enemmän kovan rasvan saanti väheni, sitä suurempi oli hyöty. Cochrane-katsaus.

Suolan korvaaminen: tutkimus, joka ratkaisi noudattamisen ongelman

Yksi tapa kiertää ravitsemustutkimuksen keskeisin vaikeus on muuttaa tuotetta, ei ihmisen tahdonvoimaa. Kiinalaisessa SSaSS-tutkimuksessa lähes 21 000 osallistujaa – valtaosalla oli takanaan aivohalvaus tai kohonnut verenpaine – sai käyttöönsä joko tavallista suolaa tai suolan, jossa neljäsosa natriumkloridista oli korvattu kaliumkloridilla. Kylät arvottiin ryhmiin.

Vajaan viiden vuoden seurannassa korvikesuolaa käyttäneillä oli vähemmän aivohalvauksia, vähemmän sydän- ja verisuonitapahtumia ja vähemmän kuolemia. Vakavia kaliumin nousuun liittyviä haittoja ei todettu enempää kuin verrokkiryhmässä.

Tutkimus on tässä artikkelissa esimerkkinä kahdesta syystä. Se osoittaa, että ruokavaliomuutos voi vähentää myös kuolemia, kun muutos on riittävän suuri ja se todella toteutuu. Ja se näyttää, miksi noudattaminen on ratkaiseva kysymys: kun muutos tehdään osallistujan puolesta – vaihtamalla purkin sisältö – tulos on selvempi kuin neuvontaan perustuvissa tutkimuksissa. Tulos koskee ennen kaikkea aivohalvauksia ja väestöä, jossa suolan saanti oli runsasta ja riski suuri. SSaSS.

Mitä muu tutkimus lisää

Satunnaistetut tutkimukset ovat vain osa näyttöä, eivätkä ne yksin riitä johtopäätöksiin.

Väestötutkimukset ovat suuria ja pitkiä. Ne eivät voi sulkea pois sekoittavia tekijöitä, mutta ne kattavat vuosikymmeniä, joita satunnaistettu koe ei tavoita. Kun väestötutkimusten ja satunnaistettujen tutkimusten tulokset osoittavat samaan suuntaan – kuten Välimeren tyyppisen ruokavalion kohdalla – johtopäätös on vahvempi kuin kumpikaan yksin.

Geneettinen näyttö täydentää kuvaa mekanismin puolelta. Perimässä satunnaisesti jakautuvia geenimuunnoksia hyödyntävissä tutkimuksissa on osoitettu, että LDL-kolesteroli ei ole pelkkä sairauden merkki vaan sen syy, ja että pitkäaikainen matalampi LDL-taso pienentää sepelvaltimotaudin riskiä. Koska ruokavalio vaikuttaa sepelvaltimotautiin osaksi juuri LDL-kolesterolin kautta, tämä tekee ruokavaliotutkimusten tuloksista uskottavampia kuin ne yksinään olisivat.

Tarkasti valvotut ruokintatutkimukset, joissa osallistujille tarjotaan ruoka valmiina, ratkaisevat noudattamisen ongelman lähes kokonaan. Ne ovat kuitenkin lyhyitä ja mittaavat verenpainetta ja veriarvoja, eivät infarkteja. Ne kertovat siis mekanismista, eivät lopputuloksesta.

Kapselitutkimukset ovat opettavainen vastaesimerkki. Tavanomaisella gramman päiväannoksella kalaöljy ei vähentänyt sydän- ja verisuonitapahtumia kahdessa suuressa tutkimuksessa. Yli 15 000 diabeetikon tutkimuksessa tapahtuman koki 8,9 prosenttia kalaöljyryhmästä ja 9,2 prosenttia lumeryhmästä. Lähes 26 000 hengen väestötutkimuksessa ero jäi sekin merkitsemättömäksi.

Jälkimmäisessä sydäninfarktit kuitenkin vähenivät toissijaisessa analyysissä. Se on hyvä muistutus siitä, ettei yksittäinen toissijainen löydös vielä ratkaise asiaa – ensisijainen päätetapahtuma valitaan etukäteen juuri tästä syystä.

Hyvin suurella annoksella puhdistettua EPA-rasvahappoa tapahtumat vähenivät selvästi, mutta tulosta on kyseenalaistettu vertailuvalmisteen vuoksi: verrokkiryhmä sai mineraaliöljyä. Samankaltainen tutkimus, jossa verrokkina oli maissiöljy, ei toistanut tulosta lainkaan – tapahtumia oli 12,0 prosentilla ja verrokeilla 12,2 prosentilla, ja tutkimus keskeytettiin ennenaikaisesti, koska hyötyä ei ollut odotettavissa. Suurella annoksella eteisvärinän vuoksi sairaalaan joutui lisäksi useampi kuin vertailuryhmässä. Opetus on sama kuin DART-tutkimuksessa: ravintoaine kapselissa ei ole sama asia kuin ruoka lautasella.

Mitä tutkimukset kertovat – ja mikä jää auki

Melko hyvin tuettua:

Ruokavalion kokonaisuuden muuttaminen Välimeren tyyppiseen suuntaan vähentää sydän- ja verisuonitapahtumia sekä suuren riskin henkilöillä että sepelvaltimotautia jo sairastavilla.
Hyöty säilyy nykyaikaisen lääkehoidon rinnalla, ei sen sijasta.
Kovan rasvan vähentäminen vähentää sydän- ja verisuonitapahtumia, ja hyöty on selvin silloin, kun tilalle tulee pehmeä rasva.
Ratkaisevaa on se, mikä korvaa vähennettävän – ei vähentäminen sinänsä.
Riittävän suuri ja todella toteutuva muutos voi vähentää myös kuolemia, kuten suolan korvaamisessa nähtiin.

Avoimeksi jää:

Elinikä. Lähes kaikissa ruokavaliotutkimuksissa hyöty näkyy tapahtumissa, ei selvästi kokonaiskuolleisuudessa. Tämä voi johtua liian lyhyestä seurannasta, mutta sitä ei ole osoitettu.
Sepelvaltimotauti erikseen. Suuri osa tuloksista koskee yhdistettyä päätetapahtumaa, jossa aivohalvaukset ja toimenpiteet ovat mukana.
Mikä osa ruokavaliosta tuottaa hyödyn. Välimeren ruokavaliossa muutetaan monta asiaa kerralla, eikä tutkimuksista voi erottaa yksittäisen ruoka-aineen osuutta.
Kenelle tulos pätee. CORDIOPREV tehtiin yhdessä sairaalassa ja pääosin miehillä, WHI vain naisilla mutta toisenlaisella interventiolla, SSaSS kiinalaisessa väestössä. Suomalaiseen arkeen siirtäminen sisältää oletuksia.
Kuinka pitkälle lyhyt tutkimus yltää. Neljän vuoden tulosta ei voi automaattisesti ulottaa neljäänkymmeneen.
Kuinka paljon hyötyä jäi mittaamatta, koska ryhmien ero kaventui seurannan aikana. Tämä vinouttaa tuloksia hyödyttömyyden suuntaan, ei toisin päin.

Kardiologin etävastaanotto ilman lähetettä. Ruokavalio on osa sepelvaltimotaudin ehkäisyä, mutta sen tuottama hyöty riippuu siitä, kuinka suuri sinun riskisi on. Kardiologi käy läpi verenpaineen, kolesteroliarvot ja sukuhistorian ja kertoo, mikä sinun tilanteessasi tuottaa eniten hyötyä.

Varaa aika kardiologille (140 €, ilman Kela-korvausta 148 €) → hinnasto

Mitä tästä voi ottaa omaan ruokapöytään

Näiden tutkimusten perusteella perustelluin suunta on ruokavalion kokonaisuuden parantaminen. Välimeren ruokavalion tutkimuksissa toistuvat kasvikset, palkokasvit, hedelmät, pähkinät, kala ja pehmeät rasvat. Kyse on tavallisten aterioiden koostumuksesta ja toistuvista valinnoista – ei yksittäisestä superruoasta eikä lisäravinteesta.

Tuloksia kannattaa silti soveltaa realistisesti. Tutkimuksissa osallistujat saivat usein toistuvaa ohjausta ja joskus elintarvikkeitä maksutta. Pelkkä ruokalistan antaminen ei välttämättä tuota samaa muutosta. Ravitsemusohjaus on siksi osa hoitoa, ei vain tutkimuksen taustajärjestely.

Ruokavaliosta voi olla hyötyä myös sairastumisen jälkeen. Se tukee muuta sepelvaltimotaudin hoitoa, ja sen toteuttamiseen kannattaa saada yhtä konkreettista apua kuin muihinkin hoidon osa-alueisiin. Ruokavalio ei korvaa muiden riskitekijöiden hoitoa: valtimoiden kalkkeutuminen, kolesteroli ja verenpaine arvioidaan silti erikseen.

Lähteet

de Lorgeril M ym. Mediterranean alpha-linolenic acid-rich diet in secondary prevention of coronary heart disease. Lancet. 1994;343:1454–1459. Alkuperäisjulkaisu.
de Lorgeril M ym. Mediterranean diet, traditional risk factors, and the rate of cardiovascular complications after myocardial infarction: final report of the Lyon Diet Heart Study. Circulation. 1999;99:779–785. Alkuperäisjulkaisu.
Estruch R ym. Primary Prevention of Cardiovascular Disease with a Mediterranean Diet Supplemented with Extra-Virgin Olive Oil or Nuts. New England Journal of Medicine. 2018;378:e34. Korjattu uudelleenjulkaisu. Alkuperäisjulkaisu.
Delgado-Lista J ym. Long-term secondary prevention of cardiovascular disease with a Mediterranean diet and a low-fat diet (CORDIOPREV): a randomised controlled trial. Lancet. 2022;399:1876–1885. Alkuperäisjulkaisu.
Howard BV ym. Low-Fat Dietary Pattern and Risk of Cardiovascular Disease: The Women’s Health Initiative Randomized Controlled Dietary Modification Trial. JAMA. 2006;295:655–666. Alkuperäisjulkaisu.
Ramsden CE ym. Use of dietary linoleic acid for secondary prevention of coronary heart disease and death: evaluation of recovered data from the Sydney Diet Heart Study and updated meta-analysis. BMJ. 2013;346:e8707. Tutkimusjulkaisu.
Burr ML ym. Effects of changes in fat, fish, and fibre intakes on death and myocardial reinfarction: diet and reinfarction trial (DART). Lancet. 1989;2:757–761. Alkuperäisjulkaisu.
Ness AR ym. The long-term effect of dietary advice in men with coronary disease: follow-up of the Diet and Reinfarction trial (DART). European Journal of Clinical Nutrition. 2002;56:512–518. Seurantatutkimus.
Hooper L ym. Reduction in saturated fat intake for cardiovascular disease. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2020;8:CD011737. Satunnaistettujen tutkimusten katsaus.
Neal B ym. Effect of Salt Substitution on Cardiovascular Events and Death (SSaSS). New England Journal of Medicine. 2021;385:1067–1077. Alkuperäisjulkaisu.
Ference BA ym. Low-density lipoproteins cause atherosclerotic cardiovascular disease. 1. Evidence from genetic, epidemiologic, and clinical studies. A consensus statement from the European Atherosclerosis Society Consensus Panel. European Heart Journal. 2017;38:2459–2472. Konsensuslausuma.
Manson JE ym. Marine n−3 Fatty Acids and Prevention of Cardiovascular Disease and Cancer (VITAL). New England Journal of Medicine. 2019;380:23–32. Alkuperäisjulkaisu.
ASCEND Study Collaborative Group. Effects of n−3 Fatty Acid Supplements in Diabetes Mellitus. New England Journal of Medicine. 2018;379:1540–1550. Alkuperäisjulkaisu.
Bhatt DL ym. Cardiovascular Risk Reduction with Icosapent Ethyl for Hypertriglyceridemia (REDUCE-IT). New England Journal of Medicine. 2019;380:11–22. Alkuperäisjulkaisu.
Nicholls SJ ym. Effect of High-Dose Omega-3 Fatty Acids vs Corn Oil on Major Adverse Cardiovascular Events in Patients at High Cardiovascular Risk. The STRENGTH Randomized Clinical Trial. JAMA. 2020;324(22):2268–2280. Alkuperäisjulkaisu.

Kirjoittaja: Jukka Lehtonen, dosentti, kardiologian erikoislääkäri
Lääketieteellisesti tarkistanut: Tuomas Kerola, dosentti, kardiologian erikoislääkäri — Tarkistettu: 6.9.2026

Tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa henkilökohtaista lääkärin arviota. Jos rintakipuun liittyy kylmä hiki, hengenahdistus tai pahoinvointi, soita 112.

Voiko ruoalla ehkäistä sepelvaltimotautia? Näin kertovat satunnaistetut tutkimukset